Maailmani on hiljainen.
Istun hiljaa keskellä
sydämessä sen.
Tänään puutarhatonttu valmisti toiveideni mukaan tämän puutarhapenkin. Esikuvana toimi vanha penkki, joka on ollut äitini kotipaikassa. Kunhan kalligrafiaa taitava äitini vierailee seuraavan kerran luonamme niin penkkiin ilmestyy voimarunoja. Näin ainakin unelmoin ja unelmathan toteutuvat!
Olen opetellut flow fiilistelyä ahkerasti ja se alkaa tuottaa tulosta: Tällaisesta penkistä olen haaveillut jo pitkään, mutta en ollut mitenkään erityisesti suunnitellut sen tekoa. Kiertelin puutarhassa nyppien rikkaruohoja ja tuoksutellen harjaneilikoita. Huomasin vanhan moposuulin (=ulkovaraston) seinustalla harmaantuneen lankun. Seuraavaksi katseeni vaelsi vanhan navetan edustalle ja näin mielessäni miten hyvin penkki sopisi siihen.
Taidan haluta lisää tällaisia penkkejä. Ja niitä voimarunoja penkkeihin. Jonain päivänä, kenties jo ensi kesänä kutsun sinut istumaan kanssani runolliselle puutarhapenkille. Uskon, että silloin puutarhassa tuoksuvat jasmike ja harjaneilikat kuten tänäänkin.