Pienen kukan maassa sinä kuljet
suljetuin silmin ja korvin.
Kukka huutaa sinulle,
se laulaa sinulle,
se tahtoo hymyillä kanssasi,
mutta sinun aistisi ovat suljetut.
Runotalo
Kauas kuljettuaan
hän vihdoin katsoi taakseen
eikä ollut enää tunnistaa
omaa kotiseutuaan.
Hän oli rakastanut sitä
enemmän kuin mitään muuta.
Hän oli halunnut elää siellä
koko elämänsä loppuun saakka,
mutta nyt oli tullut
hänen elämänsä ilta
ja kaikki oli jo liian myöhäistä.
Runotalo
Kierrän rihmaa, hitaasti
päivästä toiseen
kerään sitä.
Rihmaa, jossa on kaikkea
elämääni kuuluvaa.
Niin paljon asioita, niin paljon tavaroita,
niin paljon ajatuksia, niin paljon kaikkea.
Kierrän rihmaa,
joka on päivä päivältä painavampaa.
Kerään kokemuksia, kerään elämääni,
enkä aina tiedä miksi.
Kaiken tarkoituksettomuus
saa minut mietteliääksi, toisinaan turhautumaan,
minne olen menossa ja mistä tulossa,
mikä on kaiken tarkoitus.
Etsin sitä aina toisinaan; tarkoitusta.
Kuinka moni siitä lopulta välittää,
tahtoo tietää, elää jonkin vuoksi?
Hukassa tässä maailmassa lopulta, yksin.
Kierrän rihmaa, hitaasti
päivästä toiseen
kerään sitä.
Runotalo
Etsiessäni tietä löysinkin ulos lopullisesti
siltä kehältä jota olen kiertänyt.
Etsiessäni vapautta lähdinkin lentoon kaihoisaan.
Etsiessäni lohdutusta löysinkin tyhjyyden,
joka antoi vastauksia.
Kun en enää etsinyt, aloin nähdä selvemmin.
Edessäni olivat vastaukset, en vain halunnut
vielä löytää niitä, halusin etsiä.
Runotalo
***
Metsäretkelläni saapuessani lammen rannalle löydän hauskoja tupsuja; kellertäviä ja elämäniloisia. Jos ehtisin pysähtyä niin niillä olisi minulle kerrottavaa.
Tänään olen valinnut runoistani kaihoisimpia, pysäyttävimpiä, sellaisia jotka muistuttavat jokaisen hetken tärkeydestä.
Tunnen, että on aika oikeasti uskaltaa tehdä niitä asioita joita haluan. En voi ikuisesti odottaa huomiseen. Tiedän, ettei tarvitse ottaa isoja harppauksia kerralla vaan voin edetä pienin askelin. On muistettava kuunnella omaa sisäistä ääntään ja luotettava sen viitoittamaan suuntaan.
Toisinaan kaikki tuntuu niin turhalta. Niin paljon teen asioita, joilla ei oikeasti ole merkitystä itselleni. Niin paljon täytän elämääni asioilla, jotka toistuvat kerta toisensa jälkeen samankaltaisina. Kierrän kehää ja haluaisin hypätä ulos tältä kehältä nähdäkseni selkeämmin itseni tässä maailmassa.
Ymmärrän nyt, että minun on haluttava nähdä vastaukset, jotka ovat edessäni kirkkaina. On lopetettava ikuinen odottaminen. Avoimia mahdollisuuksia on valtavasti ja valitsemalla minkä tahansa niistä voin päästä perille. On uskallettava tehdä valinta.
Tulevalla viikolla olen avoin kaikille mahdollisuuksille, joita kohdalleni avautuu. Seikkailen omassa elämässäni uteliaana tehden asioita joita rakastan. Suosittelen lämpimin ajatuksin tätä samaa myös teille kaikille lukijoilleni. Luotetaan omaan tarkoitukseemme, omaan sisäiseen ääneemme, joka tietää kyllä.
Toivon pieniä ihmeitä sisältävää viikkoa meille kaikille