Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästä ♥ Runopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari
Tänään säteilyäni varjostaa kipu. Sen sylistä yritän hymyillä ja antaa osani. MAisemassa asuu valkeus. Otan osan sen hohteesta vierelleni valoksi. Sari, kiitos. Sinun korttisi ovat päivieni pieniä tuikkivaisia valoja!
Minäkin yritin tänään säteillä kurkku- ja korvakivusta huolimatta - eihän se ihan helposti käy, mutta oloni tuntuu kevyemmältä hymyillessä. On hienoa osata poimia valkeuden hohdetta maisemasta itselleen valoksi ja nyt sait minut Tinttarus hymyilemään, sillä tunnistan tuon saman maisemassa asuvan valkeuden ja sen hohteen. Minusta on aivan mahtavaa, jos korttini voivat valaista päivääsi...olen kiitollinen, jos ne tuikkivat sinulle valoa, kuten niin kauniisti kirjoitat. Kiitos :)
Tänään säteilyäni varjostaa kipu. Sen sylistä yritän hymyillä ja antaa osani. MAisemassa asuu valkeus. Otan osan sen hohteesta vierelleni valoksi.
VastaaPoistaSari, kiitos. Sinun korttisi ovat päivieni pieniä tuikkivaisia valoja!
Minäkin yritin tänään säteillä kurkku- ja korvakivusta huolimatta - eihän se ihan helposti käy, mutta oloni tuntuu kevyemmältä hymyillessä. On hienoa osata poimia valkeuden hohdetta maisemasta itselleen valoksi ja nyt sait minut Tinttarus hymyilemään, sillä tunnistan tuon saman maisemassa asuvan valkeuden ja sen hohteen. Minusta on aivan mahtavaa, jos korttini voivat valaista päivääsi...olen kiitollinen, jos ne tuikkivat sinulle valoa, kuten niin kauniisti kirjoitat. Kiitos :)
VastaaPoista