.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Jokainen hetki on timantti





Aivan metsän keskellä on kaunis pieni lähde. 
Lähde kimaltaa hiljaisuudessa.
Kun katson lähteeseen voin nähdä satoja timantteja,
joista jokainen kuvastaa minulle elämäni hetkiä; niitä parhaita.

Otan kämmenelleni vettä,
näen siinä yhden timantin, joka alkaa loistaa auringossa.
Se loistaa yhä syvemmin, yhä selvemmin.
Mitä tarkemmin sitä katson, mitä kauemmin keskityn siihen,
sitä kauniimmaksi se muuttuu, huomaan uusia yksityiskohtia; liikuttavia.

Tuo timantti on tämä hetki minun elämässäni,
ainutlaatuinen, ainutkertainen kaunis timantti.
- Olen timanttilähteellä.
Runotalo
  


Heiluessani heinikossa olen vapaa.
Huojuessani tuulessa olen vahva.
Seisoessani järkähtämättömästi
paikoillani - olen heikoimmillani.
Runotalo



Kiharaisina kulkevat eloni päivät,
kompastelen mutkissa toisinaan.
Joskus kiidän suorilla täyttä laukkaa hymyten.
Haluan eteenpäin niin nopeasti,
etten ehdi katsella maisemia, jotka vain vilahtavat ohi.
Yritän hidastaa ja katsoa mitä matkani varrella on.
Kenties löydän tarkoitukseni ennen matkani päättymistä.
Runotalo

 


Isotähtiputki tahtoi tänne jo viikko sitten, mutta olipa hyvä, että se sai odottaa. Vasta nyt sen kukat ovat kauneimmillaan. Tänään puutarhassani tapahtui pieni ihme. Kuljin aamukierroksellani hiekkakäytävää ja mutkassa tapasin luikertamassa vaskitsan. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun sellaisen tapasin. Mieleni täyttyy aina kiitollisuudella näistä pienistä ihmeistä. Oikeastaan olen salaa toivonut, että joskus kohtaisin vaskitsan.

Ensimmäinen runoni syntyi unesta, jonka näin jokin aika sitten. Aamulla kun heräsin muistin vain timanttilähteen. Sitten jo kirjoitin runoa aiheesta. Muistaisinpa joka hetki olla kiitollinen arvokkaista elämäni timanttihetkistä - voi, niitä on todellakin niin paljon.

Toinen lyhyt runoelma on minulle viesti siitä, että on parasta antaa virran viedä elämässä. On parempi, että en taistele vastaan silloin kun asiat rullaavat johonkin suuntaan. Luotan elämän tarkoituksellisuuteen. Ainakin opittavaa minulla aina riittää ja moni polultani poikkeama onkin ollut juuri oppimista varten. Nykyisin olen jo siis hieman joustavampi.

Kolmannessa ajatelmassa tunnen surua elämän lyhytaikaisuudesta. Miten nopeasti kaikki voikaan olla ohi. Kunpa osaisin nauttia joka hetkestä. Hengittää syvään, kokea ja tuntea rohkeasti niin ilon kuin surunkin. Ehkä tahdon nauraa ja iloita yhtä paljon kuin olen itkenyt ja tuntenut tuskaa. Tiedän, ettei elämässäni ole vain toista puolta, sen on sisällettävä kumpainenkin.

Kaiken tämän vihreyden ja kesän lämmön keskellä on hyvä jatkaa kasvuaan. Tarkkailla omaa sisintään ja oppia rakastamaan itseään entistä täydemmin, että voisi rakastaa kaikkea ympärillään. Lämpimiä kesäpäiviä kaikille.


18 kommenttia:

  1. Nainen, mitä kuvia - jälleen;-)

    Liskot ovat ihania ja on kiva kun puutarha on samalla luonon jatkumo niin, että myös eläimet tulevat puutarhaan ja pihalle. Meille ovat palanneet siilit, nuo puutarhan hyödylliset pikkuapulaiset.

    VastaaPoista
  2. Sinä olet ihan uskomattoman nopea kommentoija, tuskin ehdin julkaista, kun jo olet paikalla - avaan kommentin ja mietin, tämä on varmasti Leena Lumi ja niinhän on :) Onkohan sinulla joku hälytyskello-systeemi käytössä tai sitten olet tosi paljon koneella...tykkäsin, että onnistuivat itsekin, taitaa taas olla keijukaisetkin asialla. Minulta puuttuu puutarhasta siilit kokonaan. Toivon niitä sinne seuraavaksi. Kiitos Leena Lumi - sinä blogistanian nopein. Tämä on siis kohteliaisuus sinulle, lisäksi olet kannustava palautteen antaja.

    VastaaPoista
  3. Kuvistasi nauttien, timanttihetkiin tarttuen kuin hauras korento tuulessa heiluvaan heinään. Näen läpi sanojesi kuvan uudelleen. Se heijastaa suloudessaan kaiken sen kauneuden, joka sai tekstin muodon sanoissasi. Kuvissasi lepää kesän kauneus.

    VastaaPoista
  4. Tinttarus, sinähän kokoat runojeni sanoista kauniimman runoelman kuin ikinä! Kaunista tekstiä kirjoitat. Kiitos kaunis sinulle sanoistasi, jotka saavat minut ihmetykseen ja se on parasta mitä minulle voi tapahtua :)

    VastaaPoista
  5. On hyvä pysähtyä Sari näihin tekteihisi ja ajatuksiisi.kiitos .kuin iso lasi hyvää kylmää vettä tässä lämpöisen hiostavassa iltassa.

    VastaaPoista
  6. Timanttilähde jää nyt mieleeni täksi yöksi, ja hyvä niin, koska talo on kuuma. :)

    Kasvusta(kin) olen samaa mieltä. Hyvää uutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  7. Maria ja Ilse, hyvä jos vähänkään viileni teidän olonne. Kiitos teille ystävällisyydestänne :)

    VastaaPoista
  8. Tinttarus ei olisi voinut enää kauniimmin ajatuksia yhteen punoa. Olen niin samaa mieltä hänen kanssaan!

    Kauniita sanoja ja ihania hetkiä Sinulla!

    Sinulla on paljon aivan ihania runoja täällä. Saanko niitä blogisi lähteenä mainiten, lainata omaan blogiini? Minun on ihan pakko tätä kysyä, koska joskus tuntuu että niistä löytyisi päivän kaikki ajatukset niputettuna niin täydellisesti ja herkästi?

    VastaaPoista
  9. Marina, minä lainaan kaikkea mitä täältä löytyy oikein mielelläni, kunhan mainitset lähteen. Olen iloinen, jos laitat runojani blogiisi. Toivon sinullekin kauniita kesäisiä hetkiä, oli mukavaa, kun jätit kommentin :)

    VastaaPoista
  10. Pidin jälleen kaikista runoistasi ja ajatuksista, hirveän paljon. Olin netin ulottumattomissa ja odotin jo malttamattomana, milloin pääsen lukemaan tänne. Ensimmäinen kaunis ja herkkä, hämmästyttävää se, että olet ehkä ollut samalla lähteellä pikkusiskoni kanssa. Ihan toisistanne tietämättä olette kirjoittaneet hyvin samanlaiset tekstit, ihan samaan aikaan timanteista:)Toisen runon ajatus, voi kun uskaltaisi heittäytyä virran vietäväksi luottaen, ei vain virran reunalla kuohuja ihaillen, kaivaten. Elämän rajallisuus kirpaisee, katselin 90v äitiäni joka ranta hiekalta keräsi kauniita kiviä, kotiin vietäväksi, köpötellen keppien avulla. Tunsin hellyyttä ja surua, aikaa enää niin vähän. Vaikka koskaan ei voi tietää, kenenkään ajan määrää. Hyvää viikkoa, voimaa ja hyvää oloa sinulle.

    VastaaPoista
  11. Todella kiinnostavaa, että voi samanaikaisesti kirjoittaa samantapaiset tekstit. Toisinaan jotkut asiat ovat kuin "ilmassa" ja ne voi sieltä itselleen poimia. Olen kuullut, että uusia keksintöjäkin saatetaan tehdä samanaikaisesti eri puolella maapalloa toisistaan tietämättä. Tarkistin vielä tarkan kirjoituspäivämäärän, joka on 22.4.2010 eli minulla aika rientää nopeaan, tuntuu kuin olisin juuri sen kirjoittanut...laitan aina pvm, kun kirjoitan ja valitsen blogiin sitten sopivimmat teksteistäni. Vanhimpia en ole julkistanut, aloitin jo vuonna 88 ja toki ennen sitäkin kirjoitin teinitytön runojuttuja :)

    On kunnioitettavaa saavuttaa 90-vuoden ikä ja että vielä voi kerätä kiviä tuolloin on liikuttavaa. Hellyys ja suru samaan aikaan on vahva tunnetila varsinkin kun kysymys on omasta äidistä. Kuten sanot, koskaan emme voi tietää kenenkään ajan määrää...aika on erikoinen käsite muutenkin, olen sitä paljon miettinyt, tunnustellut. Usein pieni hetki voi olla paljon enemmän kuin vaikkapa yksi viikko kokemuksen tasolla -uskon, että ymmärrät mitä tarkoitan.
    Hyvää viikon jatkoa sinulle Valokki -timantteja poluillesi :)

    VastaaPoista
  12. Oi joi, tuli kamala olo, ethän ymmärtänyt väärin minua, kun kirjoitin timantti runosta? Teillä on hyvin samanlainen tapa ajatella, varmaan siksi poimitte ajasta samanlaisia asioita:) ja osaatte ne kauniiden sanojen muodossa ilmaista. Kiitos paljon timanteista;)

    VastaaPoista
  13. Apua! Tällaista tämä kirjoitusviestintä on. Voi tulla vääriä käsityksiä, kun ei olla kasvokkain. Ei todellakaan tullut mitään väärin ymmärrystä - päinvastoin! Olen taipuvainen uskomaan, että voimme seikkailla unimaailmoissa vaikka missä ja ajattelin heti että siskosi ja minä todellakin olemme olleet samassa paikassa. Sitä paitsi minä tunnen jonkinlaisen sielun yhteyden muutenkin teihin kumpaiseenkin. Että kaikki on siis erityisen hyvin :)

    VastaaPoista
  14. Ihanaa,joku muukin on ajatellut timantteja! :)Niitä oli taannoin koko järvellinen katselijan keräillä ja ihastella.Mahtavaa jos niitä on lähteessäkin, silloinhan ne eivät voi loppua, vaan niitä voi löytää vielä moni onnellinen. Kaikki on todellakin erityisen hyvin.
    Kauniita ja tärkeitä ajatuksia täällä taas, aina yhtä ilo lukea.

    VastaaPoista
  15. Tervehdys sinulle Valoru, timanttien näkijä ja kokija :)
    Nyt minusta alkaa tuntua, että timantteja on kaikkialla niin sinussa kuin minussakin, meissä kaikissa ja mehän voimme jakaa itsestämme niitä vaikka kuinka paljon - eivät lopu sitten niin millään! Kiva kun poikkesit kommentoimassa :)

    VastaaPoista
  16. Kaunista Sari niin kaunista! Sivullasi tulee niin ihanasti elämän läsnäolevuus iholle. Kiitos kun jaat niitä täällä.

    VastaaPoista
  17. Olet viisas nainen! Niin tarkkasilmäinen. Kiitos tästä ;)

    VastaaPoista
  18. Marie, kiitos sinulle sanoistasi. Ilahdun, kun löytyy ihmisiä, jotka ovat vastaanottavaisia ja ymmärtäviä näitä ajatuksia kohtaan.

    Elisa, viisaus on luonnossa ja sitä kautta myös sinussa ja minussa. Kiitos sinulle ystävällisyydestä, mukava kun poikkesit.

    VastaaPoista