Välillä on aikoja
jolloin kaikki tuntuu turhalta
olo on tyhjä
kaiken merkittävän arvo katoaa hetkellisesti
Jos alan pohtia kaiken merkitystä
alkua ja loppua
joudun mielessäni tuuliajolle
päädyn paikkaan jossa vastaukset loppuvat
äärettömyyteen johon ihmismieleni ei yllä
Sitä ei voi selittää
tässä kuitenkin olen
tänne syntyneenä
ihmisolento
jolla on sydän ja mieli
Tänne minut on laitettu olemaan ja elämään
Kuka minä oikeasti olen
Kuka määrittelee minun olemukseni
kuka määrittelee maailman värit ja heijastukset
puolueet ja ihmisten mielipiteet
kuka määrää oikean ja väärän
Mikä minä olen päättämään ja arvostelemaan ketään
Ihminen
Olenko ihminen
Mikä on ihmisen määritelmä ja kuka siitä päättää
Mikä minä oikeasti olen
Mieleni on sekamelska
ajatukset kiertävät kehää
samat asiat vuodesta toiseen
hieman muuttuneina
jotain oppineina toisistaan
niiden toistoista tai sitten ei
Kokonaisena sekamelskana
on toisinaan hyvä olla
ihmisenä ihmisten joukossa
silloin sekoittuu massaan
tuntee olevansa ihminen
Silloin ymmärtää
tietää missä mennään
kierii joukon mukana
ettei tuntisi oloaan yksinäiseksi ja erilaiseksi
Paikalleen asettuminen on pelottavinta
järkevintä se olisi
rauhoittua
antaa kaiken hetken olla
katsella rauhassa silmäillen
mitä ympärillä todellisuudessa on
Voisiko vain antaa olla
ei yhtään mitään
ei yhtään minnekään
olisiko vain tässä
Hitaasti mieli asettuisi lepotilaan
autuaaseen oloonsa
jossa näkökyky palautuisi
kuulo selkeytyisi
sydän pehmenisi
hengitys alkaisi kulkea
kuin tuuli autiomaan hiekan solujen läpi
Sellainen olotila on läpinäkyvä
siinä on hyvä olla hetkessä
siinä voi oivaltaa
kuka minä olen todellisuudessa
solmuja voi avautua
kun niitä ei jatkuvasti kiristä ja vetele naruista
Maailma voi alkaa tuntua
kotoisalta paikalta
kun aistit ovat avoimet
Silloin maailma syleilee
silloin jokainen vastaantuleva on halaus
Silloin hymy asuu sydämessä
päästää sinne kenet tahansa
avoimin ovin
toivottaa tervetulleeksi
Kaikki tuntuu oikealta
jokainen mutka ja kallistus
kaikki mikä on ollut
tuntuu merkitykselliseltä ja arvokkaalta
Elämästä tulee kokemus
kaikki muu häly jää taakse
vähäiseen arvoon
Elämä itsessään nousee
ylimmälle korokkeelle
kaikkien nähtäville
silloin on tärkeintä se
miltä tuntuu juuri nyt
Vain tunne on tärkeä
sitä ei analysoida rikki
sen annetaan tulla
kuin sen tuulen siellä aavikolla
Puhalla
koska minä olen tässä
tullut olemaan
Elän
Millainen ihminen on todellisuudessa
jos tulee näkyviin todellisena
kauniina ylväänä itsenään
Pelottavaa oikaista selkänsä suoraksi
nostaa päänsä korkealle yksilöiden yläpuolelle
että näkisi oman kuvajaisensa maailman peilissä
Että voisi nähdä todellisen itsensä
ilman että vertaisi muihin
että ei olisi häiritseviä heijastuksia ympärillä
ettei aina ajattelisi kuten muut
että voisi löytää yksilöllisyyden
erilaisuuden mahtavan arvon ja rikkauden maailmassa
Että ymmärtäisi aavikon hiekanjyvän
miten se on yksi ainutkertainen
siksi tärkeä omassa osassaan maailmassa
olemassa siksi että tuuli voisi puhaltaa lävitse
olla soluna solujen joukossa
silti yksi jota ilman kokonaisuus ei olisi täydellinen
Ihminen on omana itsenään harvinainen
Maapallo voi pelastua
ihminen voi olla se joka sen pelastaa
sen voi tehdä pelastamalla itsensä
nostamalla oman päänsä pystyyn
näkemällä itsensä
oman kauneutensa
oman ainutlaatuisuutensa
olemalla se hiekanjyvä kokonaisuudessa
mikä on tullut aina olemaan
loistamalla omaa valoaan
sitä erikoislaatua joka on
On vain yksi
eikö ole ihmeellistä
olla vain yhtenä monista
silti niin erityinen
Siinä on tehtävää koko loppuelämäksi
*
Tämä voimaruno syntyi tänään viikon voimarunon kautta.
Nämä lauseet kaivautuvat syvemmälle Narukerän maailmaan, sen merkitykseen.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti