Bloggaamisesta ja arkiasenteesta

Tasaisin väliajoin bloggaamisessa tulee hetkiä, jolloin mietin miksi ja miten tätä teen. Tämän pitäisi olla nautinnollista ja hyödyllistä sekä minulle että sinulle. Toisinaan pinnistelen erottaakseni RunoTalon ja Sarin täällä blogissa. Mietin mikä kuuluu tänne ja mikä ei. Päätavoitteeni on seurata RunoTalon unelman totutumista. Kaikki mitä teen ja koen elämässäni liittyy läheisesti siihen. 

Tahtoisin kirjoittaa tätä blogia yhä avoimemmin päiväkirjamaisesti edeten ja ikuistaen samalla RunoTalon tarinaa. Tahtoisin inspiroida sinua toteuttamaan omia unelmiasi. Tahtoisin, että RunoTalo pystyisi antamaan uskoa unelmiin. 

Samaan aikaan tahdon kertoa, että tärkeintä on elää hetkessä ja olla tyytyväinen siihen mitä elämässä juuri sillä hetkellä on. 

Olen huomannut itsessäni asian, jonka haluan muuttaa. Se on tavaratalotyöpäivien arvostaminen. Nautin työstäni, mutta aikainen herätys ja autolla matkustaminen talvikelissä aiheuttavat mielessäni vastustusta aivan turhaan.

Tiedän, että voin opetella asennoitumaan uudelleen. Voin pitää aamuistani, voin pitää ajomatkastani, voin nauttia jokaisesta hetkestä, mutta minun on muistutettava itseäni siitä. Vastahankainen asenteeni on asennevamma, joka on muutettavissa tietoisesti, jos tahdon. 

Jos en saa muutosta aikaan, on minun rehellisesti tutkittava pidänkö kiinni työstä, joka ei enää ehkä palvele minua sisäisesti.

Tällaiset ajatukset ovat tänään mielessäni. Nyt alan paketoida Hiljaisuuden kortti lähetyksiä matkaan ja valmistautua huomiseen työpäivään tavaratalossa. Kotikin on mullinmallin remontin vuoksi. Onneksi tupa eli olohuone on lähes valmis, mutta sitten alkaakin sisustaminen. Minun on varmasti hankittava omaksi Anja Banksin Fengshui aapinen. Kirjassa on monta hyvää perusasiaa, jotka haluan huomioida jatkossa.

Tämän runon kera toivotan sinulle mukavaa läsnäolon ja unelmien toteuttamisen viikkoa!

*

Kuullessaan linnun laulavan

juuri hänelle,

hän ei enää voinut vastustaa

linnun kutsua.

Hän oli valmis seuraamaan lintua 

minne tahansa,

hän astui toiseen maailmaan, 

toiseen ulottuvuuteen.

Hän oli innoissaan

sillä lintu näytti tietä edemmäs,

siellä näytti kauniimmalta 

kuin hän oli ikinä

osannut kuvitellakaan.

Hän ottaisi tämän näkymän mukaansa,

hän toisi sen mukanaan

tähän toiseen ulottuvuuteen,

karuun maailmaan.

Hän pujahti ulos maalauksestaan

joka oli hänet ottanut mukaansa,

lintu istui yhä siinä 

sanomatta sanaakaan,

laulamatta säettäkään

kenellekään toiselle.

Vain niille

joille oli taito annettu

nähdä ja kuulla 

enemmän kuin tavallisesti,

lintu lauloi ja vei mukanaan.

*

Ilmainen voimakirje perjantai-iltaisin 

>> tilaa täältä