maanantai 10. syyskuuta 2012

Uusi profiilikuva & edistysaskeleita



Odotin kaunista aurinkoista kesäpäivää koko kesän, että voisin uusia profiilikuvani ja kirjoittaa samalla unelmani etenemisestä. Kuten unelmienkin odottamisen kanssa on vähän niin ja näin, niin sama toistuu kesäpäivän odotuksessa. Huomaan, että on tullut syksy. No, ei se haittaa. Vielä eivät sormet palele ulkona kuvatessa.


Raahasin jälleen ison peilin kylpyhuoneesta puutarhaan. Muistan edellisestä kerrasta, että tämä itsensä valokuvaaminen ei ole ihan helppoa ainakaan minulle. Halusin saada uuden rastatukkani näkyviin kuten olen aiemmin luvannut. Tässä kuva, jossa näkyy tukan pituus, joka on aika hillitön. Töissä tavaratalossa pidän aika paljon nutturaa, sillä se on siistein versio tällä tukalla. Mutta siis unelman etenemiseen.
  


Olen päivittänyt askeleen eteenpäin viimeksi 14.4.12 ja sen jälkeen on tapahtunut muutama merkittävä asia. Kesäkuun alusta työmatkani lyheni ja Runotalo sai kaksi arkityöpäivää viikosta kokonaan itselleen. Olenko ollut ahkera Runotalon työntekijä?



Ensimmäiset viikot olin erityisen aikaansaava. Runotalolla on voimakorteille 3 jälleenmyyjää. Sitä pidän hyvänä saavutuksena. Toinen saavutus on Voimakurssi, jota olen valmistellut pitkään ja sain sen vihdoin valmiiksi. Ensimmäinen kurssi alkoi 3.9.12 ja kurssilaiset löytyivät hyvin blogin ja facebookin kautta. Mitään muuta markkinointia en ole tarvinnut. Kolmantena edistysaskeleena on puutarhan hiekkapolkujen valmistuminen. Kesäloman jälkeen en ole vielä saanut itseäni täyteen vauhtiin, mutta nyt ryhdistäydyn.


Itse talo ei valitettavasti ole edistynyt vaan odottelee pressun alla ihmettä. Kaikki yritykseni edistyminen vie taloa lähemmäksi toteutumisen mahdollisuutta. Jotain uusia ajatuksia talon suhteen mielessäni on, mutta niistä en tohdi täällä ääneen puhua.


Lisään nyt tämän uuden edistysaskeleeni tälle päivämäärälle blogin marginaaliin ja uudistan samalla profiilikuvani. Toivottavasti pian on aihetta lisätä uusia askelia Runotalomatkalleni. Muistan kyllä, että tärkeintä on juurikin tämä seikkailuni tässä elämässä.
 
Tässä kuvassa näkyy oman valokuvan toteutustapa. Iso peili nojaa kiveen puutarhassa. Lopuksi on puutarhakoira Pimun vuoro peilata.

Lisään tämän kirjoitukseni linkkinä alkuperäiseen kertomukseeni minusta ja Runotalosta.
Kertomus löytyy täältä.


4 kommenttia:

  1. Adorei ver sua foto,
    abraços e uma linda semana

    VastaaPoista
  2. Kolmas kuva on mainio, koska siinä näkyy miten silmät hymyilevät, siinä myös näkyy komean tukkasi väri ja pituus parhaiten. Hienoja kuvia kaikki ja olet kaunis siellä puutarhassasi kyykkiessäsi.
    Tämä kesä oli kyllä kumma, koko ajan odotti että se alkaisi ja tässä sitä nyt ollaan... Olet edistänyt runotaloa merkittävästi tänä kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nyt inspiroiduin vaihtamaan facebookin pikkukuvan tuohon iloisempaan, kun eka kuva oli pienenä niin totinen. On jännä miten paljon erilaiset rajaukset ja koot vaikuttavat kuviin. Jos voisin niin juurtuisin puutarhaan ja kasvaisin siellä :)

      Niin oli kumma kesä, kai silläkin tarkoituksensa ja hyvätkin puolensa. Vähän on kuin puusta pudonnut tähän syksyyn. Kiitos kannustuksesta ja kommenteista tämän kesän aikana, olet avustanut minua polulla eteenpäin.

      Poista