Voimakurssin loppuseremonia

Voimakurssi on yllättänyt minut. Luulin, että tämän kurssin vaikutus minuun itseeni ei olisi niin voimallinen, sillä olen tehnyt kurssin harjoitusten tapaisia asioita säännöllisesti jo monia vuosia. Tämän viikonlopun aikana voimakurssi tuli päätepisteeseensä eli loppuseremoniaan. 

Huomasin tällä kuluvalla viikolla, että palapelini palasia alkoi loksahdella kohdilleen. Loppuseremonia sai kuitenkin paljon hienomman päätöksen kuin osasin ikinä kuvitella. En todellakaan ymmärtänyt mitä työstin itsessäni kurssin neljän viikon aikana. Se selvisi vasta tämän loppuseremonian kynnyksellä. 

Tein loppuseremonian puutarhassa. Aamupäivän satoi ja oli synkkää, mutta juuri sopivasti alkuillasta alkoi aurinko pilkistellä pilviverhon välistä. Valitsin puutarhasta paikan, johon auringon säteet osuivat ja istuin siinä pitkään hiljaisuudessa. 

Tein seremonian tehtävät. Ajattelin kurssilaisia, joiden tiesin suorittavan omia loppuseremonioitaan. Tunsin vahvasti, että olemme aloittaneet jotain tärkeää yhdessä. Tämä on loppuseremonia, mutta todellisuudessa tämä on matkamme alku.

Tässä on maisema edessäni tehdessäni loppuseremoniaa puutarhassa.

Kävin lopuksi kuvaamassa vielä lähempää timantteja, jotka loistivat kuusen oksilla. Voimakurssi on hyvin henkilökohtainen asia ja siksi en kerro enempää yksityiskohtia omasta kokemuksestani. Uskon, että tulette jossain vaiheessa näkemään ja kokemaan blogissani sen mitä tänään löysin. 

Jopa unimaailma on ollut voimakurssin aikana mukana auttamassa minua vahvasti. Uni, joka on toistunut monia vuosia samanlaisena sai tänään aamulla herätessäni uudenlaisen lopun. Unessa on ollut toistuva ongelmatilanne, josta en ole selvinnyt. Nyt sain nähdä unen, jossa tilanne sujui ensimmäisen kerran oikein hyvin, suorastaan nautinnollisesti. 

Minulla on onni olla mukana seuraavallakin voimakurssilla, joka alkaa 15.10. Uskon myös, että kaikilla voimakurssilaisilla kurssi ei lopu tähän loppuseremoniaan vaan jatkuu jokaisella omalla tarkoituksellisella tavallaan. 

Seuraavaan voimakurssiin lokakuulle en enää ota uusia osallistujia, mutta seuraava kurssi on tammikuussa 2013. Sinne voi vielä ilmoittautua mukaan.

♥

Nykyään voimakurssin harjoitukset löytyvät Spiraalipolun oppaasta, jonka voit tilata omaksi.

- klikkaa kuvasta tilaamaan opas -

Niin on päiväni hiljainen

täynnä pieniä hetkiä onnen.

En ole siitä kiitollinen 

jos olen hiljaisuudessa

koko elämäni.

Välillä on oltava tuulta ja myrskyä,

sillä muuten en voi hiljaisuutta ymmärtää,

arvostaa sen karua kauneutta,

joka ei ole runsautta ensikatsomalla.

Ollessani tarpeeksi kärsivällinen

hiljaisuus alkaa avautua minulle,

avaa eteeni uuden maailman,

jonka elävyys ja huuma ovat minulle 

jopa liian paljon kerralla.

Otan pieniä annoksia tänään,

että en humallu hiljaisuudesta.

Lisää runoja on runosivulla.

♥

Joko sinulle tulee ilmainen voimakirjeeni? Tilaa täältä.

Yhtä salaperäinen ja hohtava

Kuljen yli vihreiden niittyjen,
tänään ne ovat vihreämmät kuin eilen.

Tiedän, että huomenna
ne ovat muuttuneet kultaisiksi.
Hopeisina ne hohtavat öisin,
kun kuu loistaa niihin,
antaessaan niille oman voimansa.

Tuo voima ei tule maasta,
ei tästä maailmasta.
Se tulee avaruudesta,
sen loistosta ja hopeasta.

Minä tahdon olla
osa tätä niittyä,
muuttua sen mukana.
Minäkin tahdon loistaa kuin kuu,

olla yhtä salaperäinen ja hohtava.


Lisää runoja  Runo sivulla.

Puutarhakierros haaveillen

Valo oli tänään juuri oikeanlainen puutarhakierrokselle. Lisäksi minua houkuttelivat valossa välkehtivät sadepisarat. Verannalla kukkivat vielä pelargoniat, jotka ovat minulla jo toista kesää. Unelmoin, että saisin ne ensikesänä sammaloituneisiin saviruukkuihin, mutta en ole vielä valmistellut ruukkuja sammaloitumaan. Valkoisetkin pelargoniat voisivat olla ihania sammalruukuissa. Minusta on tulossa ihan sammalhullu.
















Kaiken hassuuden huipuksi minulla on verannalla ryhmäsamettikukkia. Niitä on valtavasti, useampi iso ruukku täynnään. Ne kaatuilevat sateessa ja rönsyilevät kulkuväylille. Kerään innoissani kukkineita nuppuja talteen saadakseni siemeniä. Nämä ovat juuri se poikkeus joka vahvistaa säännön: En lainkaan pidä keltaisesta paitsi näistä. Kuvittelen miten ensikesänä on vanhan kannon päällä iso rönsyilevä ruukullinen samettikukkia.






Puutarhapolku, joka on peittynyt maahumalaan on täynnään perennojen pikkutaimia. Erotan ainakin akileijaa ja lemmikkiä. Minulla on suunnitelma keväälle. Nyt taimet saavat vahvistua rauhassa.






Vanha voimasiili on kasvattanut pitkän otsatukan. On ollut hyvä kesä kasvattaa sammalturkkia.





















Maksaruohot siirsin jokin aika sitten tälle uudelle alueelle. Kappas, ne jaksavat kukkia siirrosta huolimatta. Sadevesi kertyy kauniisti lehdille. Nyt on hienoa, kun nämä maksaruohot ovat ihan kulkureitin varrella. Monena syksynä ne ovat kukkineet puutarhan perukoilla lähes unohduksissa. Tähän aikaan on niin vähän muita kukkijoita ihasteltaviksi, että nyt ehdin katsella näitä tarkemmin.











Kuvaan harvoin puutarhaani laajemmin kerralla, sillä se on niin ihastuttavan hoitamaton. Täällä on moni asia villisti rempallaan varsinkin näin syksyllä. Tänäänkin ajattelin, että on aivan liian märkää kontata jakamassa taimia. Valokuvatessa märkyys ei kuitenkaan haitannut minua. Ilmeisesti pidän valokuvaamisesta vielä enemmän kuin puutarhatöistä.


























Alapihalle olen hylännyt kaikki keltaiset perennat samalle alueelle. Oikeastaan sittenkin pidän näistä, mutta ne eivät sovi sinisten, liilojen ja vaaleanpunaisten joukkoon mielestäni. Tämäkin aurinkonauhus on oikein kaunis. Minua viehättää kuvata jo kukkineita hieman ränsistyneitä kukkia.













Löydän tästä kuvasta kasvot. Ajattelen, että siinä on puutarhamaahinen tai haltija.






Lupiinit osaavat kerätä lehdilleen hyvin sadepisaroita. Viivyn pitkään ihastelemassa valon leikkiä vedessä. Kiitollisuus näistä pienistä ihmeistä täyttää sydämeni. Olen onnellinen, että saan olla kokemassa tämän. Aamu on niin hiljainen. Ystäväni haukka kuuluu lentävän metsikössä. Näen sen vilahdukselta ja kuulen taas tutun kutsuhuudon. Hitaasti se häipyy yhä kauemmas. Mielessäni vastaan haukan tervehdykseen.





























Palaan takaisin yläpihalle. Luumupuu elää toista kesäänsä tässä puutarhassa. Tämän syksyn tilanne näkyy luumujen kypsymisvauhdissa. Eivät taida ehtiä valmiiksi. Ehkä otan ne sisälle kypsymään. Niitä on vain viisi kappaletta koko puussa.






Takapihan saniaiset muuttuvat ruskeiksi. Olen kuvannut ruskeita lehtiä aikaisemmin läheltä. Tällä kertaa en tee niin. Nämä kierrokset ovat aina erilaisia, sillä teen erilaisia valintoja ja päätöksiä kuvaamisen suhteen.




Lisäksi puutarha on yllättävän erilainen, vaikka olisikin sama ajankohta kuin vuosi sitten niin kaikki voi näyttää hyvin erilaiselta. Sääolot ovat vaihtelevia, kasvit kasvavat ja muuttuvat. Päätin, että alan laittaa näitä puutarhakierroksia puutarhasivulleni vuosilukujen alle. Päiväkirjan tapaan voi havainnoida miten puutarha muuttuu. Syyskuu 2012 ei varmasti ole samanlainen kuin syyskuu 2013. Sen olen huomannut kun katselen tätä blogiani taaksepäin.











Yrttitarhassa kukkii vielä kurkkuyrtti. Tarkkakatseinen voi nähdä mustat siemenet. Minun on otettava ne talteen, että saan taas uusia taimia.




Kiitos, että olit mukanani kierroksella. Nähdään taas!

Lisäsin runoja Runosivulle

Sisimmässäni on rauhan lähde.

Tänään otan siitä kauhallisen,
juon hitaasti nauttien.

Tänään aion katsella itseäni,
oppia siitä mitä koen.

Tänään olen oma itseni,
lepään täydesti omassa keskuksessani
niin että voin elää sitä elämää
mitä varten olen tänne tullut.

En tullut riekkumaan ympäriinsä,
en tullut juhlimaan olematonta.
Tulin nauttimaan tästä kokemuksesta,
tuntemaan kaiken sen
mikä minulle on mahdollista
tässä olomuodossa.

Tullakseni vielä enemmän
omaksi kokonaiseksi itsekseni,
että olisin se mikä oikeasti olen.





Lisäsin Runosivulle monta runoa. Uusimmat ovat aina sivulla ylimpänä. Nämä nyt sivuille lisäämäni runot olen kirjoittanut tänne blogiini ensimmäisen kerran elokuussa 2010. Sieltä voit lukea näihin runoihin liittyviä ajatuksiani.

Tässä ajatuksiani yllä olevasta runosta:


Runoni kertovat matkasta, jota teen omaan sisimpääni. Se on matka, joka ei pääty koskaan. Ensimmäisessä runossa on rauhoittumisen ajatuksia. Hiljentyminen on tärkeää, että voisi kuulla oman sisimpänsä äänen. Sisäinen ääneni pyytää minua nauttimaan jokaisesta hetkestä ja huomaamaan pieniä asioita ja kokemuksia. Tahtoisin elää elämäni sisimpäni toiveiden mukaisesti.

Lokakuun henkilökohtainen voimakortti

Uudistin henkilökohtaisen voimakortin.

Nyt saat sen aina tulevalle kuukaudelle.

Oma voimakorttisi tulevalle lokakuulle

on tilattavissa launtaihin 29.9. asti nettipuodista.

Tänään valmistin meille kaikille yhteisen voimakortin:

- Tervehdys RunoTalon Voimapuutarhasta -

Voimakortti lokakuulle 2012

Päiväsi voivat olla kuin leikkisä kukkaniitty

Huolesi unohtuivat kauan sitten

ne häipyivät jonnekin

kera niityllä lentävien pörriäisten

Älä ole huolissasi huomisesta

älä mieti eilisen sanoja

Ajattele tämän päivän uusia ajatuksia ilolla

Kulkiessasi läpi kukkaniittyjen ja arkisten päivien löydät paljon hyvyyttä polkusi varrelta. Voit poimia kaikki hymyt ja ystävällisyydet käsivarsillesi, kerätä niistä ison kimpun, jota pitelet lähellä sydäntäsi. Aurinko voi kurkistella pilvien reunojen takaa; et ehkä huomaa miten aurinko lämmittää kasvojasi, miten tuuli silittää poskeasi ja vastaukset ovat auringon säteiden kantamina lähellä katsettasi. Katsele vesilätäköihin, näe itsesi kauniina syksyisessä ikkunassa, huomaa tähdet, löydä kuu, elämäsi ei tarvitse olla niin vakavaa. Löydä lapsuutesi mielipuuhat uudelleen, tee niistä lämpöinen pesäkolosi ja nauti.

Asennetaan läpinäkyvät tunnemittarit kaikille!

Voisikohan ajatella niin, että ihmisen perustunnetila olisi 0. Huonotuulisuus menisi pakkaselle ja hyväntuulisuus plussalle. Minä olen ollut pari päivää pakkasella tunneasteikolla enkä voi ymmärtää minkä tähden. Onkohan kaikilla ihmisillä ilman mitään syytä pakkaspäiviä?

Minä en tahtonut enää olla pakkasen puolella mittaristossani. Minä halusin kovasti päästä plussalle. Saada paljon hymyä ja iloisia ajatuksia päivääni. Se vain on niin paljon hauskempaa olla olemassa sillä tavalla.

Päätin, että yritän saada elohopeani kohoamaan. Aloitin aamulla heti herättyäni. Oikeasti olisi kannattanut aloittaa jo nukkumaan mennessä, mutta olin silloin niin miinuksella, että se ei ollut mahdollista. Lämmittelin vain palelevia jalkojani untuvatöppösillä.

Sanoin itselleni useamman kerran, että kaikki on hyvin. En vain sanonut sitä vaan kerroin asian itselleni tunteella. Lupasin, että en vaadi itseltäni tänään paljon. Ainut mitä pyydän itseltäni on hetkeen keskittyminen. Keskityn siihen mitä olen tekemässä ja yritän nauttia siitä.

Työpaikalle saapuessa muistuttelin itselleni, että voin kantaa iloa ja hyvyyttä mukanani. Voin säteillä hyviä ajatuksia ympärilläni oleviin ihmisiin. Voin luvata mielessäni luottaa heihin. Ei ole merkitystä, miten ihmiset reagoivat tai mitä he tuntevat. Tärkeintä on, että pidän huolen itsestäni, siitä että teen oman osuuteni hyvässä päivässä.

Olisi hienoa, jos voisimme nähdä toistemme mittarit. Voisimmepa olla edes yhden päivän ajan läpinäkyviä. Miettisin varmasti tarkemmin mitä sanon, jos näkisin vastaparini mittarin menevän pakkaselle siksi, että ilmaisen itseni epäselvästi. Entä voisiko iloinen huomenen toivotus saada mittarin nousemaan monta astetta plussalle? Kiinnittäisimmekö enemmän huomiota siihen miten itse vaikutamme omaan ympäristöömme, jos meillä olisi näkyvät tunnemittarit? Voisikohan sellaisia kehittää ja kiinnittää kaikille otsaan. Varsinkin mörököllimäisinä päivinä olisi hienoa kokeilla kuka saa mittariinsa lämpöasteita ja millä keinoin.

Taidan hassutella. Toisaalta olen hyvin tosissani tässä asiassa. Minulla on vastuu siitä, etten ainakaan levitä pahaa tuultani muihin ihmisiin. Huomasin tänään, että sain itseni tahdonvoimalla palautettua plussan puolelle. Kiitos siitä kuuluu ihmisille, joita tapasin tänään. He vastasivat läsnäolooni olemalla läsnä. He hymyilivät takaisin. Luultavasti he eivät tiedä, että auttoivat minua pääsemään plussalle.

Myönnän - joukossa oli poikkeus tai kaksikin.  Tai saattaahan olla, että minä olen se, joka on tehnyt heistä virhetulkinnan?

Kukkasipulitilaus & Kevätmuisteloita

Huisin hauskaa on ajatella tulevaa kevättä täällä sisällä lämpimässä. Ulkona on pimeää ja tuuli vinkuu nurkissa vaan ei haittaa lainkaan! Tilasin juuri kukkasipuleita ja palasin samalla mielessäni puutarhan kevättunnelmiin. Tämä kuva krookuksista on keväältä 2010. Silloin olen kirjoittanut:

Aion tehdä yhä enemmän asioita, joita rakastan. Ensin minun on vain selvitettävä mitä ne asiat oikeasti ovat. Vasta sitten voin täyttää elämäni juuri noilla asioilla.

Koko jutun voit lukea täältä.

Toukokuussa 2010 ihailin narsisseja kuten jokaisena keväänä puutarhassa.

Silloin olen kirjoittanut näin:

Kaikkia omia mahdollisuuksiaan on välillä vaikea nähdä. Joku saattaa sanoa, että pitää olla realisti. Voisin melkein suuttua tuosta lauseesta. Juuri niin. Tuolla tavalla tapetaan kaikki luovuus maailmasta, kaikki mikä voisi mennä hyvin, kaikki erilaiset mahdollisuudet mitä meillä kaikilla on. Olemme ihmeellisiä olentoja eikä todellakaan tiedetä mihin me lopulta oikeasti pystymme. Tunnen, että voimme kaiken mitä tahdomme, jos tahdomme oikeasti.

Koko jutun voi lukea täältä.

Tässä kuvassa on tämän syksyn uusi kukkapenkki, johon tilasin kukkasipuleita paikasta nimeltä Korpikangas Siemen - Frö.  Olen tilannut sieltä sipuleita aikaisemminkin ja ollut tyytyväinen. Nyt en tilannut krookuksia enkä narsisseja. Tilasin vaaleanpunaisia tulppaaneja ja valkoisia helmililjoja. Suunnittelin jo konstit, joilla pidän myyrät loitolla. Palaan niihin sitten kun pääsen istuttamaan sipulit.

Ilmainen syysruukku idea

Tienhaaran tolppien päällä olevat kukkaruukut alkoivat näyttää ränsistyneiltä. Eikä ihme, sillä niissä ovat koko kesän ajan olleet samat valkoiset orvokit. Maahumala on kesän loppua kohti kaunistunut ja väri on muuttumassa kauniin tummanpunaiseksi.

Leikkasin orvokkien varret pois. Sitten suuntasin pellolle metsän reunaan ihmettelemään mitä voisin keksiä ruukkuihin tilalle. Mesiangervojen kuivuneet kukinnot näyttivät hauskoilta, joten leikkasin niitä valtavan nipun. Terävät varret oli helppo pistellä multaan. Nyt ruukut ovat taas kauniit ainakin muutaman viikon ajan eikä pakkanenkaan haittaa.

Voimakurssin kuulumiset & seuraavan kurssin ilmoittautumiset

Voimakurssin kolmas viikko päättyy huomenna. Maanantaina alkaa kurssin viimeinen viikko, joka päättyy loppuseremoniaan. Odotan mielenkiinnolla tuota hetkeä.

Tein tänään tämän viikon tehtävät valmiiksi. On ihmeellistä huomata miten hyvin vertauskuvalliset harjoitukset toimivat. Tunnen, että kurssin edetessä olen oppinut paljon itsestäni. Olen tarkkaillut omia ajatuksiani ja tunteitani eri tavalla kuin ennen. Yhden minua mietityttäneen ongelman olen saanut ratkaistuksi kurssin aikana. Lisäksi tunnen saavuttaneeni mielenrauhaa ja läsnäoloa. Oikeastaan sisäinen rauha on saapunut tämän kolmannen viikon myötä.

Suosittelen kokeilemaan tätä voimakurssin tehtävää: Ota tyhjä paperi eteesi ja kirjoita siihen kaikki minkä haluat puhdistaa pois elämästäsi. Kun olet kirjoittanut paperin täyteen, niin polta tai hävitä paperi jollain tavalla. Kirjoittaminen on todella puhdistavaa. Tunsin miten oloni keveni, kun siirsin asioita itsestäni paperille. Tuntui hyvältä nähdä paperin asioineen palavan pois.

Seuraavalle voimakurssille ehtii ilmoittautumaan vielä huomiseen iltaan saakka. Olette lämpimästi tervetulleita mukaan. Tiedän, että samaan ryhmään saapuvat juuri oikeat ihmiset oikeaan aikaan. Tunnet sydämessäsi, jos juuri sinun on aika olla nyt mukana.

Voimakurssin lisätiedot löytyvät täältä.

Ajatus onnesta

Rakeita & valoa puutarhassa tänään