Puutarhakierros haaveillen

Valo oli tänään juuri oikeanlainen puutarhakierrokselle. Lisäksi minua houkuttelivat valossa välkehtivät sadepisarat. Verannalla kukkivat vielä pelargoniat, jotka ovat minulla jo toista kesää. Unelmoin, että saisin ne ensikesänä sammaloituneisiin saviruukkuihin, mutta en ole vielä valmistellut ruukkuja sammaloitumaan. Valkoisetkin pelargoniat voisivat olla ihania sammalruukuissa. Minusta on tulossa ihan sammalhullu.
















Kaiken hassuuden huipuksi minulla on verannalla ryhmäsamettikukkia. Niitä on valtavasti, useampi iso ruukku täynnään. Ne kaatuilevat sateessa ja rönsyilevät kulkuväylille. Kerään innoissani kukkineita nuppuja talteen saadakseni siemeniä. Nämä ovat juuri se poikkeus joka vahvistaa säännön: En lainkaan pidä keltaisesta paitsi näistä. Kuvittelen miten ensikesänä on vanhan kannon päällä iso rönsyilevä ruukullinen samettikukkia.






Puutarhapolku, joka on peittynyt maahumalaan on täynnään perennojen pikkutaimia. Erotan ainakin akileijaa ja lemmikkiä. Minulla on suunnitelma keväälle. Nyt taimet saavat vahvistua rauhassa.






Vanha voimasiili on kasvattanut pitkän otsatukan. On ollut hyvä kesä kasvattaa sammalturkkia.





















Maksaruohot siirsin jokin aika sitten tälle uudelle alueelle. Kappas, ne jaksavat kukkia siirrosta huolimatta. Sadevesi kertyy kauniisti lehdille. Nyt on hienoa, kun nämä maksaruohot ovat ihan kulkureitin varrella. Monena syksynä ne ovat kukkineet puutarhan perukoilla lähes unohduksissa. Tähän aikaan on niin vähän muita kukkijoita ihasteltaviksi, että nyt ehdin katsella näitä tarkemmin.











Kuvaan harvoin puutarhaani laajemmin kerralla, sillä se on niin ihastuttavan hoitamaton. Täällä on moni asia villisti rempallaan varsinkin näin syksyllä. Tänäänkin ajattelin, että on aivan liian märkää kontata jakamassa taimia. Valokuvatessa märkyys ei kuitenkaan haitannut minua. Ilmeisesti pidän valokuvaamisesta vielä enemmän kuin puutarhatöistä.


























Alapihalle olen hylännyt kaikki keltaiset perennat samalle alueelle. Oikeastaan sittenkin pidän näistä, mutta ne eivät sovi sinisten, liilojen ja vaaleanpunaisten joukkoon mielestäni. Tämäkin aurinkonauhus on oikein kaunis. Minua viehättää kuvata jo kukkineita hieman ränsistyneitä kukkia.













Löydän tästä kuvasta kasvot. Ajattelen, että siinä on puutarhamaahinen tai haltija.






Lupiinit osaavat kerätä lehdilleen hyvin sadepisaroita. Viivyn pitkään ihastelemassa valon leikkiä vedessä. Kiitollisuus näistä pienistä ihmeistä täyttää sydämeni. Olen onnellinen, että saan olla kokemassa tämän. Aamu on niin hiljainen. Ystäväni haukka kuuluu lentävän metsikössä. Näen sen vilahdukselta ja kuulen taas tutun kutsuhuudon. Hitaasti se häipyy yhä kauemmas. Mielessäni vastaan haukan tervehdykseen.





























Palaan takaisin yläpihalle. Luumupuu elää toista kesäänsä tässä puutarhassa. Tämän syksyn tilanne näkyy luumujen kypsymisvauhdissa. Eivät taida ehtiä valmiiksi. Ehkä otan ne sisälle kypsymään. Niitä on vain viisi kappaletta koko puussa.






Takapihan saniaiset muuttuvat ruskeiksi. Olen kuvannut ruskeita lehtiä aikaisemmin läheltä. Tällä kertaa en tee niin. Nämä kierrokset ovat aina erilaisia, sillä teen erilaisia valintoja ja päätöksiä kuvaamisen suhteen.




Lisäksi puutarha on yllättävän erilainen, vaikka olisikin sama ajankohta kuin vuosi sitten niin kaikki voi näyttää hyvin erilaiselta. Sääolot ovat vaihtelevia, kasvit kasvavat ja muuttuvat. Päätin, että alan laittaa näitä puutarhakierroksia puutarhasivulleni vuosilukujen alle. Päiväkirjan tapaan voi havainnoida miten puutarha muuttuu. Syyskuu 2012 ei varmasti ole samanlainen kuin syyskuu 2013. Sen olen huomannut kun katselen tätä blogiani taaksepäin.











Yrttitarhassa kukkii vielä kurkkuyrtti. Tarkkakatseinen voi nähdä mustat siemenet. Minun on otettava ne talteen, että saan taas uusia taimia.




Kiitos, että olit mukanani kierroksella. Nähdään taas!