Asennetaan läpinäkyvät tunnemittarit kaikille!

Voisikohan ajatella niin, että ihmisen perustunnetila olisi 0. Huonotuulisuus menisi pakkaselle ja hyväntuulisuus plussalle. Minä olen ollut pari päivää pakkasella tunneasteikolla enkä voi ymmärtää minkä tähden. Onkohan kaikilla ihmisillä ilman mitään syytä pakkaspäiviä?

Minä en tahtonut enää olla pakkasen puolella mittaristossani. Minä halusin kovasti päästä plussalle. Saada paljon hymyä ja iloisia ajatuksia päivääni. Se vain on niin paljon hauskempaa olla olemassa sillä tavalla.

Päätin, että yritän saada elohopeani kohoamaan. Aloitin aamulla heti herättyäni. Oikeasti olisi kannattanut aloittaa jo nukkumaan mennessä, mutta olin silloin niin miinuksella, että se ei ollut mahdollista. Lämmittelin vain palelevia jalkojani untuvatöppösillä.

Sanoin itselleni useamman kerran, että kaikki on hyvin. En vain sanonut sitä vaan kerroin asian itselleni tunteella. Lupasin, että en vaadi itseltäni tänään paljon. Ainut mitä pyydän itseltäni on hetkeen keskittyminen. Keskityn siihen mitä olen tekemässä ja yritän nauttia siitä.

Työpaikalle saapuessa muistuttelin itselleni, että voin kantaa iloa ja hyvyyttä mukanani. Voin säteillä hyviä ajatuksia ympärilläni oleviin ihmisiin. Voin luvata mielessäni luottaa heihin. Ei ole merkitystä, miten ihmiset reagoivat tai mitä he tuntevat. Tärkeintä on, että pidän huolen itsestäni, siitä että teen oman osuuteni hyvässä päivässä.

Olisi hienoa, jos voisimme nähdä toistemme mittarit. Voisimmepa olla edes yhden päivän ajan läpinäkyviä. Miettisin varmasti tarkemmin mitä sanon, jos näkisin vastaparini mittarin menevän pakkaselle siksi, että ilmaisen itseni epäselvästi. Entä voisiko iloinen huomenen toivotus saada mittarin nousemaan monta astetta plussalle? Kiinnittäisimmekö enemmän huomiota siihen miten itse vaikutamme omaan ympäristöömme, jos meillä olisi näkyvät tunnemittarit? Voisikohan sellaisia kehittää ja kiinnittää kaikille otsaan. Varsinkin mörököllimäisinä päivinä olisi hienoa kokeilla kuka saa mittariinsa lämpöasteita ja millä keinoin.

Taidan hassutella. Toisaalta olen hyvin tosissani tässä asiassa. Minulla on vastuu siitä, etten ainakaan levitä pahaa tuultani muihin ihmisiin. Huomasin tänään, että sain itseni tahdonvoimalla palautettua plussan puolelle. Kiitos siitä kuuluu ihmisille, joita tapasin tänään. He vastasivat läsnäolooni olemalla läsnä. He hymyilivät takaisin. Luultavasti he eivät tiedä, että auttoivat minua pääsemään plussalle.

Myönnän - joukossa oli poikkeus tai kaksikin.  Tai saattaahan olla, että minä olen se, joka on tehnyt heistä virhetulkinnan?