Seikkailumielin jatkan matkaani.
Nyt ja tässä - ikuisesti.
Jokainen päivä voi olla uusi seikkailu. Tänään muistin hymyillä aamulla vanhalle luudalle porraspielessä. Muistin vasta sitten, kun olin jo autoni luona lohkolämmittimen johtoa irroittamassa. Käännyin ja hymyilin. Tuntui hullunhauskalta. Hymy tarttui mukaani. Tunsin sen lämmön sydämessäni. Seikkailu jatkui koko päivän.
- Ei sentään. Uppouduin töissä sähköposteihin ja tein kiireellä montaa asiaa samaan aikaan. En ihan vielä osaa seikkailla täydellisesti kokonaista työpäivää. Olen kuitenkin päättänyt oppia. Tunnen, että se on varmasti mahdollista. Kerron heti täällä, jos keksin jotain uutta.
Kävin lukemassa aiemman postauksesikin, kun etsin, ja löysin, selitystä tuolle hauskalle otsikolle :) Näitä hetkiä pitäisi oppia löytämään.
VastaaPoistaAnja, tuntui mukavalta jatkaa edellistä postausta. Oikein mukavaa, että löysit koko jutun. Itseäni huvitti kovasti tuo otsikko, kun siitä tulee niin kummia mielleyhtymiä. Näiden hetkien löytämiseksi tuli vielä hyvä lisäys Maamalta alkuperäisen postauksen kommentteihin. Liisa Ihmemaassa voi olla avuksi hetkien löytämisessä. Mukavaa viikon jatkoa :)
VastaaPoista