Tahdon olla mukana kokemassa elämäni

Sisimmässäni on rauhan lähde.
Tänään otan siitä kauhallisen,
juon hitaasti nauttien.


Tänään aion katsella itseäni,
oppia siitä mitä koen.


Tänään olen oma itseni,
lepään täydesti omassa keskuksessani
niin että voin elää sitä elämää
mitä varten olen tänne tullut.

En tullut riekkumaan ympäriinsä,
en tullut juhlimaan olematonta.
Tulin nauttimaan tästä kokemuksesta,
tuntemaan kaiken sen
mikä minulle on mahdollista
tässä olomuodossa.


Tullakseni vielä enemmän
omaksi kokonaiseksi itsekseni,
että olisin se mikä oikeasti olen.
Runotalo
 

 

Maidonvalkean kuun yläpuolella
nousee toinen kuu,
minun aurinkoni.

Katson sitä tänään,
sillä en ole aikaisemmin sitä nähnyt,
ainakaan moniin vuosisatoihin.


Tuo kuu on minulle niin tuttu,
tulen kuin kotiini,
lennän sinne maidonvalkein siivin.


Siellä kaikki on valkeaa ja valoisaa,
siellä on hyvä olla.
Runotalo

Kuljen yli vihreiden niittyjen,
tänään ne ovat vihreämmät kuin eilen.


Tiedän, että huomenna
ne ovat muuttuneet kultaisiksi.
Hopeisina ne hohtavat öisin,
kun kuu loistaa niihin,
antaessaan niille oman voimansa.

Tuo voima ei tule maasta,
ei tästä maailmasta.
Se tulee avaruudesta,
sen loistosta ja hopeasta.


Minä tahdon olla
osa tätä niittyä,
muuttua sen mukana.
Minäkin tahdon loistaa kuin kuu,
olla yhtä salaperäinen ja hohtava.
Runotalo

Olen antautunut syksylle, en enää etsi kesän merkkejä. Löydän kuivuneita lehtiä ja huomaan niiden kauneuden.

Runoni kertovat matkasta, jota teen omaan sisimpääni. Se on matka, joka ei pääty koskaan. Ensimmäisessä runossa on rauhoittumisen ajatuksia. Hiljentyminen on tärkeää, että voisi kuulla oman sisimpänsä äänen. Sisäinen ääneni pyytää minua nauttimaan jokaisesta hetkestä ja huomaamaan pieniä asioita ja kokemuksia. Tahtoisin elää elämäni sisimpäni toiveiden mukaisesti.

Toinen runo kertoo tuntemuksista, joita koen hetkittäin kun tunnen olevani kotona omassa itsessäni. Silloin olen tyytyväinen ja huoleton. Minulla on voimaa tuntea, että maailmassani on kaikki hyvin. Silloin minulle riittää tämä hetki ja siinä hetkessä olevat pienet ihmeet joita on miljoonittain. Voin aloittaa ihmettelemällä itseäni, kiinnittämällä huomioni ihmisenä olemisen ihmeeseen. Noista ihmettelyn hetkistä kasvaa isompi kummastelu kaikkea maailmassa olevaa kohtaan. Sen jälkeen seuraa arvostuksen, kiitollisuuden tunne ja lopulta mittaamattoman voimakas rakkauden tunne kaikkea kohtaan. Noina hetkinä löydän valoisuuden ja palaan kotiini maidonvalkealle kuuplaneetalleni, jonka tärkein keskus olen minä itse.

Kolmantena tahdon hyväksyä kaiken mitä tapahtuu elämässäni. Myös sen että vanhenen ja rapistun ihan kuin syksyiset lehdet puutarhassa. Opettelen seuraamaan kiinnostuneen uteliaana miten kaikki tapahtuu. Saan itse olla osana ihmeellistä tapahtumaketjua. Jokin minuun vaikuttaa niin, että kaikki tapahtuu kuin itsestään. Olen osanen tässä kokonaisuudessa. Tahdon olla mukana joka solullani kokemassa oman elämäni.

Rauha ja tasapaino ovat laskeutuneet luokseni tähän hetkeen. Olen kiitollinen näistä hetkistä, jolloin saan kirjoittaa ja luoda. Olen myös kiitollinen jokaisesta ihmisestä, joka jaksaa keskittyä sanoihini. Silti pyrin muistuttamaan itselleni, että teen tämän ensisijaisesti itseni vuoksi ja siitä syystä, että nautin tästä. Silloin minulla on rohkeutta ja rehellisyyttä tehdä tästä itseni näköistä. Silloin teen sydämelläni ja intohimolla. Uskon, että millään muulla ei lopulta ole väliä. Tästä eteenpäin kaikki tapahtuu itsestään kun vain toteutan omaa kutsumustani. Olen se mikä olen.

Tuntuu hyvältä muuttua yhä enemmän oman itsensä näköiseksi. Jos pelottaa niin voi edetä hitaasti ja aloittaa pienistä asioista. Toivon omannäköistä viikkoa meille kaikille!

Tunnustus

Tänään minut yllätti iloisesti Valokki. Löysin tämän tunnustuksen Alfheim valokuvablogista.

Tässä siis 7 sekalaista, mieleeni putkahtavaa totuutta minusta:

1. Asun avopuolisoni ja collieni kanssa maalla.

2. Minulla ei ole omia lapsia, mutta avopuolisoni tytär ilahduttaa vierailuillaan.

3. Vanha hirsitalo odottaa purettuna takapihallamme sopivan tontin löytymistä, että yritykseni Runotalo voisi toimia siinä tulevaisuudessa.

4. Olen kiinnostunut ihmisten jaksamisesta nykypäivän kiireisen työelämän paineiden keskellä. Mietin usein miten esimiehet ja koko työtiimi voivat vaikuttaa kaikkien työssäviihtymiseen.

5. Minulla on automaattivaihteinen auto enkä enää koskaan usko osaavani ajaa "tavallisella" autolla ;)

6. Ajan arkisin n.130km päivässä, sillä työpaikkani on kaukana kotoa.

7. Tunnen usein seurassa olevani hieman tosikko moniin rennompiin ihmisiin verrattuna, vaikkakin olen perusluonteeltani suht positiivinen ajattelija. Lisäksi olen turhan murehtija ja etukäteen stressaava huolehtija, joka yrittää ihan tosissaan lopettaa nämä huonot tapansa  :)

On monia blogeja, joille haluaisin tunnustuksen antaa. Harmittaa, kun ei ehdi käydä kaikissa niin usein kuin haluaisi. Saisipa tästä bloggailusta ansiotyön...

Tunnustukset annan seuraaville

Marinalle http://alppihovi.blogspot.com/  ja  Marielle  http://marieelisabethsrum.blogspot.com/ , kiitos teille kumpaisellekin seesteisestä ja rauhoittavasta tunnelmasta, joka inspiroi minua aina yhä uudelleen ja uudelleen.

Johannalle http://ullakonaarteet.blogspot.com/  , löysin blogin hiljattain, kun olin vieraillut Isokyrön 1700-luvun markkinoilla. Minua viehättää Johannan reipas ja iloinen tyyli kirjoittaa ja toki vanhat tavarat sekä vanha pihapiiri inspiroivat minua. Lisäksi ihailen, että on ollut rohkeutta toteuttaa unelma, jonka tapaisesta minä itse edelleen vain haaveilen.

Leenalle http://leenalumi.blogspot.com/ , vierailen luonaan usein enkä ihan tiedä mikä magneetti blogiinsa minut kiskaisee. Persoonallinen ote, mieletön postauksien ilmestymistahti ja puutarha-asiat sekä runous ja ihanat luontokuvat ainakin ;)

Sadulle http://ripausunelmaa.blogspot.com/ , seuraan kiinnostuneena miten Tallipihalla puodin kanssa sujuilee. Itse siellä joskus yrittäjänä toimineena on jäänyt kiinnostus päälle. On mukavaa, kun saa säännöllisesti käydä vieraisilla, vaikka ei fyysisesti itse paikalle ole pitkään aikaan päässytkään. Ihailen rohkeita ja yritteliäitä naisia, koska haluaisin itsekin joku päivä olla oikeasti sellainen.

Tässä oli viisi tunnustusta. Valokille Valokin kiteisiin vielä ehdottomasti haluaisin tunnustuksen antaa eli tässä annan tunnustuksen vielä takaisin ja seitsemäntenä tunnustuksena kiitän vielä kaikkia ihania bloggaajia, joita on niin ihmeellisen monia kuten linkeistä tuolla sivumarginaalissa näkyy  :)

Rakasta olemassaoloasi, sinua

Niin on päiväni hiljainen
täynnä pieniä hetkiä onnen.
En ole siitä kiitollinen
jos olen hiljaisuudessa,
koko elämäni.

Välillä on oltava tuulta ja myrskyä,
sillä muuten en voi hiljaisuutta ymmärtää,
arvostaa sen karua kauneutta,
joka ei ole runsautta ensi katsomalla.


Ollessani tarpeeksi kärsivällinen
hiljaisuus alkaa avautua minulle
ja avaa eteeni uuden maailman,
jonka elävyys ja huuma ovat minulle
jopa liian paljon kerralla.


- Otan pieniä annoksia tänään,
että en humallu hiljaisuudesta.
Runotalo

 

 

Etsiessäni onnea
joudun usein sivupoluille,
luulen löytäväni sen sieltä
missä sitä ei ole koskaan ollutkaan.


Etsiessäni onnea
luulen sen olevan jotain,
mitä se ei voi koskaan olla.


Olen etsijä,
kun lopetan etsinnän,
olen perillä.
Runotalo

 

 

Vastauksia

Nopein reitti sinne
mihin olen menossa,
päämääräni?


Ei ole nopeinta reittiä,
on vain tie jolla olet.
Olet perillä koko ajan
kun vain ymmärrät,
että tämä matka on sinun tehtäväsi.

Et sinä koskaan pääse todella perille
eikä sillä ole merkitystä.
Tärkein on kokemus ja siitä nauttiminen,
oman elämäsi muovaaminen,
oman taideteoksesi rakentaminen,
luominen ja siitä nauttiminen.


Luo ja nauti siitä,
rakasta olemassaoloasi, sinua.
Runotalo
 

 

Liljojen värien kirkkaus on epätodellista syksyisen luonnon keskellä. Tuoksu leijailee kauas puutarhan ulkopuolelle, sen voi tuntea aina ohi kulkiessa.

Uskollisesti runoni kertovat yhä uudelleen samaa tarinaa, niin tänäänkin. Ensimmäinen runo kuvailee hiljaisuuden kokemista. Sama sääntö toistuu kaikessa: mihin huomioni keskitän alkaa kasvaa ja lisääntyä. Tarkkaillessani tavallisia asioita, voin löytää niistä koko ajan uutta.

Toisessa runossa totean, että lopettaessani etsinnän olen perillä. Olen onnistunut pysäyttämään itseni useasti, mutta mieleni lähtee helposti uudelleen harhailemaan. Voin olla läsnä ja pysähtyä tähän hetkeen. Juuri nyt kirjoittaessani tässä näitä sanoja olen tyytyväinen ja onnellinen, mikään ei häiritse minua minun maailmassani, kaikki on hyvin. Voin jäädä tähän olotilaan, se on minun päätettävissäni, minun oma valintani joka hetki.

Kolmannessa runossa pyydän vastauksia ja ohjeita. Olen tehnyt niin usein elämäni varrella. Tahdon tietää miten pääsen nopeimmin päämäärääni ja äkkiä perille. Hiljalleen olen ymmärtämässä, että en haluakaan päästä perille. On paljon tärkeämpää elää täydesti tätä hetkeä, tätä omaa elämääni juuri tässä missä nyt olen.

Katsoessani ulos ikkunasta näen auringon säteiden heijastuvan koivujen runkoihin. Vielä riittää valoisuutta.

Onnellisten, läsnäolevien hetkien viikkoa!

Ripsissäni ovat kiinnittyneinä tuhannet tähdet

Ruiskukan maassa kuljen, silmin niin avoimin.
Mieleni on lempeä, katseeni kirkas,
aurinko on piiloutunut silmäluomieni taa
tullakseen sieltä uudelleen kurkistamaan
taas huomenna.


Olen maailma ja maailma on minussa.
Etsin sydäntäni, vaikka se on keskelläni.
Etsin tarkoitustani, joka on tässä hetkessä oleminen.
Etsin sisintäni, joka vastaa minulle kaikkeudesta
jatkuvasti, kun vain sitä kuuntelen.


Olen etsijä omalla kiertoradallani,
joka satun olemaan minä itse.
Olen maailma, olen tässä.
Runotalo

Levitä siipesi, luota niihin ja lähde lentoon.
Lennä korkealla, kauas pilvien taa,
lennä niin ylhäällä, että vastassasi on avaruus,
sen äärettömät laidat.


Ota vastaan kaikki lahjat, joita löydät.
Kerää ne mukaasi, tuo kotiisi,
jaa niitä ympärilläsi oleville ihmisille,
niin että heillä olisi kaikki mitä he tarvitsevat,
luodakseen mieluisensa elämän.


Ota avaimet, avaa lukot,
ota kädestään ja anna tuntea energiasi,
joka on lämmin ja avaava.
Auta heittämään huolet ja pelot pois,
anna toivoa, anna iloa, anna uskoa unelmiin.
Runotalo

Ripsissäni ovat kiinnittyneinä tuhannet tähdet,
kuu on aina matkassani, aurinko loistaa sydämessäni
ja maapallon kaikki meret virtaavat suonissani


Minä en tunnista omaa suuruuttani, omaa kauneuttani,
sitä pyhyyttä joka minussa ja meissä kaikissa on.
Runotalo
 

 

Helminukkajäkkärän nimi katoaa muististani usein ja nyt se oli katsottava puutarhakirjasta. Oikeastaan monet muutkin kasvien nimet katoavat nykyisin kummasti mielestäni. Tiedostan olevani aika hajamielinen muutenkin nykyään, mutta en anna sen häiritä elämääni.

Jatkan edelleen heinäkuun lämpiminä aamuina kirjoittamillani runoilla. Niistä ensimmäisenä oleva kertoo etsinnästä ja oman itsensä kokemisesta. Joinain päivinä koen, että löydän itseni ja olen niin läsnä itsessäni, että on todella hyvä olla. Silloin minun on hillittävä itseni, etten poukkoilisi ilosta sinne tänne aivan holtittomasti. On hyvä tuntea, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan eli elämässä omaa elämäänsä niinkuin kuuluukin.



Toinen runo kertoo niistä valtavista voimavaroista ja mahdollisuuksista, joita meillä jokaisella on. Ne voivat olla kätkeytyneenä sisimpäämme niin, ettemme itsekään niitä tunnista. Uskon, että siellä ne odottavat, aarteet, meillä jokaisella käyttöön ottoaan. Parhaiten voimme käyttää niitä auttamalla jokainen toisiamme, arvostamalla kaikkia lähellä olevia ihmisiä, vaikka he olisivat hyvinkin erilaisia kuin me itse. Me jokainen voimme vaikuttaa tähän maailmaan pienillä asioilla, helpoiten ja varmimmin voimme aloittaa omasta ympäristöstämme ja pienillä teoilla. Jos me kaikki teemme tämän, niin maailma on varmasti parempi paikka elää, kenties se on totta jo huomenna.



Kolmas runo on vertauskuvallinen. Koen, että jokainen ihminen on tämän maailman ja maailmankaikkeuden pienoismalli. Me olemme todellakin hyvin ihmeellisiä. Yhä enemmän olen alkanut itse kokea olevani osa jotain suurempaa, jotain selittämättömän kaunista ja pyhää. Minulla on oltava jokin isompi tarkoitus, siksi olen täällä. Juuri siksi minun on rakastettava itseäni niin täydesti, että ymmärrän oman ihmeellisyyteni ja arvostan sitä.



Viime aikoina olen ollut enemmän ja pidempiä aikoja läsnä hetkessä kuin milloinkaan ennen. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että tasapainon ja onnen avaimet ovat jokaisella omassa sisimmässä. Ulkopuolelta on löydettävissä hyvin vähän verrattuna siihen maailmaan minkä me voimme löytää sisältämme.


Toivon jokaiselle löytämisen iloa tähän alkavaan viikkoon, olkoon se onnekas viikko.

1-vuotis arvonnan voittajat

Kiitos kaikille osallistuneille!

Ensimmäisenä arpojen joukosta nousi lumiomena, sitten Marina ja kolmantena tinttarus. Lämpimät halaukset ja onnittelut teille kolmelle. Laitattehan vielä sähköpostitse osoitteenne ja lopullisen palkintovalintanne. Palkinnot olivat hiljaisuuden kortit tai aarrekarttakurssi netissä.  Lisätietoja palkinnoista löytyy Runotalon nettikaupasta.

Kiitos vielä kerran kaikille. Tämä oli hauskaa ja jännittävää. Ihan varmasti keksin uuden hyvä syyn järjestää taas myöhemmin uudelleen arvonnan.

Arvonta 13.8. asti

Vielä ehtii mukaan arvontaan. Voit osallistua kommentoimalla tähän tai edellisiin 29. ja 31.7. tekemiini arvontapostauksiini, joista löytyvät myös tiedot palkinnoista. Mukavaa viikon jatkoa!

Hei, minä olen tässä

Sinulla on aina tilaa uusille,
pienille ihmeille.
Kun vastaanotat niitä joka päivä,
koet uudistuvasi.
Se tapahtuu ensin hitaasti,
mutta kun alat oppia
niin vauhtisi kiihtyy.




Alat nähdä yhä enemmän
merkityksellisiä, hyviä asioita.
Poimit niitä itsellesi varastoon,
sitten sinulla on mistä ottaa,
jos joskus tunnet yksinäisyyttä tai surua.
Runotalo

Mene meren rantaan
Kävele ulapalle
Näe järven kimmellys
Kuule joen pulppuava ilo
Ota käteesi kivi
jonka aurinko on lämmittänyt
Kävele avojaloin heinikossa
jossa aamun kosteus vielä viipyy
Tunne miten olet osa luontoa
isoa kokonaisuutta
- Sinä et koskaan ole yksin
Runotalo

En tiedä miksi olen tänne tullut
- oikeastaan.


Sydämessäni on tuo tieto
kätkettynä minulta.
Olen kuullut siitä joskus,
tuntenut sen läsnäolon,
suuremman viisauden.


Pienen äänen, joka asuu sisälläni
ja yrittää kertoa minulle jotain,
joka päivä, joka hetki,
kun vain muistaisin kuunnella.

Kaikki vastaukset ovat sisälläni,
etsin liian kaukaa.


Minä olen tässä.
- Hei, minä olen tässä.
Runotalo

Lähdin kuvauskierrokselle puutarhaani jo päivällä, sillä oli luvattu sadetta. Illalla saapui oikea ukkosmyrsky, joka sai minut tuntemaan itseni hyvin pieneksi. Oikeastaan on hyvä tunne tuntea olevansa voimaton, kokonaan luonnon armoilla. Niinhän se järjestys maailmassa lopulta oikeasti on.

Julkistan nyt uusimpia runojani, jotka olen kirjoittanut tänä kesänä. Aiemmin olen kirjoitellut tänne lähinnä alkukeväällä syntyneitä tekstejä.

Ensimmäinen runoni kertoo jälleen myönteisyyden voimasta. Meillä on valta valita mitä haluamme elämäämme. Voimme tehdä valinnan päättämällä mihin kiinnitämme huomiomme. Jos alat toistuvasti nähdä asioiden hyvät puolet niin ne lopulta alkavat korostua juuri sinun elämässäsi. Pyrin tähän itse joka päivä. Päätös nähdä hyvää koskee niin ihmisiä kuin asioitakin. Ainakin itselläni tämä todella toimii. Olen kiitollinen, että elämäni on täynnä hyviä asioita.

Toisessa runossa on tunnelmia luonnon kohtaamisesta. Parhaiten hoidan itseäni olemalla yhteydessä luontoon, joka tasapainottaa minua aistieni kautta. Tiedän, että minulla on ystävä johon voin aina luottaa. En todellakaan ole koskaan yksin tässä maailmassa.

Kolmas runoni toteaa: "Hei, minä olen tässä." Niin usein hukkaan itseni jonnekin mieleni hälyyn. Pyöritän turhia mietteitä ja huolia päässäni loputtomana virtana. On hyvä pysähtyä, sanoa itselleen: "Hei, minä olen tässä. Kaikki on hyvin." Nykyään huomaan välillä nauravani itselleni: "Senkin tohelo, mitä sinä oikein kelailet!" On aivan turhaa miettiä, miksi joku sanoi niin tai miksi minä tein noin. Mennyt on ohi nopeasti ja tulevaa ei vielä ole, on vain tämä hetki. Tartun tähän hetkeen ja teen siitä hyvän. Se on helppoa, kun muistan olla läsnä ja kuunnella itseäni.

Toivotan sinulle lukijani viikkoa, joka on täynnä kiitollisuuden sykähdyttäviä hetkiä, luonnon hoitavia aistikokemuksia ja rauhaisaa läsnäoloa.

Sen saat mistä luovut?

Riisun hiljaa kaiken pois; 
eilisen, tämän päivän ja tulevat hetket.
Mitään ei jää lopulta jäljelle,
olen kuin lehdetön puu, lähes oksaton
ja silti minun on äärettömän hyvä olla.

Kasvatan juuriani, perustaani,
sitä kautta kurkotan ylemmäs ja laajemmalle.
Avaan silmiäni enemmän ja enemmän
nähdäkseni oman itseni, kuvajaiseni
maailman peilissä selvemmin.

Tässä minä olen alastomana
aivan kuin tänne saapuessani.
Ei minulla ole mitään
enkä minä mitään tarvitse lisää,
minulla on jo aivan kaikki
tarpeellinen annettuna mukaani.

Alan ymmärtää oman suuruuteni,
oman ihmeellisyyteni.
Minä olen, hengitän.
Minä elän, teen omaa kudelmaani,
joka on juuri tässä, nyt.
Vain se on arvokasta ja merkityksellistä.
Runotalo

Kirkas valo loistaa ylläni,
sehän on aurinko.

- Ei se olekaan.

Se olen minä itse,
olen alkanut hymyillä.

- Taas.
Runotalo
 

Kaikella on tarkoitus.
Sen löydät parhaiten
etsimättä.
Runotalo

 

Puutarha saa odottaa. On metsälammen vuoro. Täällä kauneus on erilaista.

Ensimmäinen runo kertoo, miten hyvä on luopua kaikesta. Sen saat mistä luovut. Niin olen kuullut joskus sanottavan. Ehkä on turhaa ponnistella paljon kaiken eteen. Voisinko vain ottaa vastaan ja olla kiitollinen siitä kaikesta mitä jo on?

Toinen runo on lyhyt kuvaus siitä, miten oma sisäinen hymyni voi loistaa ympärilleni. Voin löytää auringon pilvisenäkin päivänä, jos niin itse tahdon.

Kolmas runo neuvoo olemaan etsimättä. Olisiko parasta luottaa, että kaikki menee varmasti parhain päin. Löydänkö oman tarkoitukseni? Mietinkö sitä niin paljon, että hukkaan sen ajatuksieni sekamelskaan. Joskus tulee hetkiä, jolloin kaikki on selvää. Juuri silloin en yritä yhtään mitään - minä vain olen.

Aistin jo vähän syksyn tuntua luonnossa ja otan sen vastaan. Nautin ilmasta, joka alkaa olla raikkaampi ja kuulaampi. Hengitän tuoksuja, joita on nyt runsaasti. Onhan nyt vasta elokuun alku, vielä voin löytää kesänkin tunnelmia.

Kauniita, kuulaita ja hämyisiä alkavan elokuun hetkiä!