Ripsissäni ovat kiinnittyneinä tuhannet tähdet

Ruiskukan maassa kuljen, silmin niin avoimin.
Mieleni on lempeä, katseeni kirkas,
aurinko on piiloutunut silmäluomieni taa
tullakseen sieltä uudelleen kurkistamaan
taas huomenna.


Olen maailma ja maailma on minussa.
Etsin sydäntäni, vaikka se on keskelläni.
Etsin tarkoitustani, joka on tässä hetkessä oleminen.
Etsin sisintäni, joka vastaa minulle kaikkeudesta
jatkuvasti, kun vain sitä kuuntelen.


Olen etsijä omalla kiertoradallani,
joka satun olemaan minä itse.
Olen maailma, olen tässä.
Runotalo

Levitä siipesi, luota niihin ja lähde lentoon.
Lennä korkealla, kauas pilvien taa,
lennä niin ylhäällä, että vastassasi on avaruus,
sen äärettömät laidat.


Ota vastaan kaikki lahjat, joita löydät.
Kerää ne mukaasi, tuo kotiisi,
jaa niitä ympärilläsi oleville ihmisille,
niin että heillä olisi kaikki mitä he tarvitsevat,
luodakseen mieluisensa elämän.


Ota avaimet, avaa lukot,
ota kädestään ja anna tuntea energiasi,
joka on lämmin ja avaava.
Auta heittämään huolet ja pelot pois,
anna toivoa, anna iloa, anna uskoa unelmiin.
Runotalo

Ripsissäni ovat kiinnittyneinä tuhannet tähdet,
kuu on aina matkassani, aurinko loistaa sydämessäni
ja maapallon kaikki meret virtaavat suonissani


Minä en tunnista omaa suuruuttani, omaa kauneuttani,
sitä pyhyyttä joka minussa ja meissä kaikissa on.
Runotalo
 

 

Helminukkajäkkärän nimi katoaa muististani usein ja nyt se oli katsottava puutarhakirjasta. Oikeastaan monet muutkin kasvien nimet katoavat nykyisin kummasti mielestäni. Tiedostan olevani aika hajamielinen muutenkin nykyään, mutta en anna sen häiritä elämääni.

Jatkan edelleen heinäkuun lämpiminä aamuina kirjoittamillani runoilla. Niistä ensimmäisenä oleva kertoo etsinnästä ja oman itsensä kokemisesta. Joinain päivinä koen, että löydän itseni ja olen niin läsnä itsessäni, että on todella hyvä olla. Silloin minun on hillittävä itseni, etten poukkoilisi ilosta sinne tänne aivan holtittomasti. On hyvä tuntea, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan eli elämässä omaa elämäänsä niinkuin kuuluukin.



Toinen runo kertoo niistä valtavista voimavaroista ja mahdollisuuksista, joita meillä jokaisella on. Ne voivat olla kätkeytyneenä sisimpäämme niin, ettemme itsekään niitä tunnista. Uskon, että siellä ne odottavat, aarteet, meillä jokaisella käyttöön ottoaan. Parhaiten voimme käyttää niitä auttamalla jokainen toisiamme, arvostamalla kaikkia lähellä olevia ihmisiä, vaikka he olisivat hyvinkin erilaisia kuin me itse. Me jokainen voimme vaikuttaa tähän maailmaan pienillä asioilla, helpoiten ja varmimmin voimme aloittaa omasta ympäristöstämme ja pienillä teoilla. Jos me kaikki teemme tämän, niin maailma on varmasti parempi paikka elää, kenties se on totta jo huomenna.



Kolmas runo on vertauskuvallinen. Koen, että jokainen ihminen on tämän maailman ja maailmankaikkeuden pienoismalli. Me olemme todellakin hyvin ihmeellisiä. Yhä enemmän olen alkanut itse kokea olevani osa jotain suurempaa, jotain selittämättömän kaunista ja pyhää. Minulla on oltava jokin isompi tarkoitus, siksi olen täällä. Juuri siksi minun on rakastettava itseäni niin täydesti, että ymmärrän oman ihmeellisyyteni ja arvostan sitä.



Viime aikoina olen ollut enemmän ja pidempiä aikoja läsnä hetkessä kuin milloinkaan ennen. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että tasapainon ja onnen avaimet ovat jokaisella omassa sisimmässä. Ulkopuolelta on löydettävissä hyvin vähän verrattuna siihen maailmaan minkä me voimme löytää sisältämme.


Toivon jokaiselle löytämisen iloa tähän alkavaan viikkoon, olkoon se onnekas viikko.