Metsässä hiivin kasteessa aamun.
Liimaudun puihin, sammaleisiin, kantoihin.
Olen yksin, niin luulen
kuulla voin metsän hengityksen.
Se minulle laulaa kuin hyräillen
laulua elämän uskon,
otan mukaani nyt sen.© Runotalo Ihanan taianomainen seikkailu metsässä tänään. Naavaa ja jäkälää sopusointuisesti sinisen taivaan ollessa jossain taustalla.
Ja sitten viidakkoon. Valo on ihmeellinen, kun se loistaa läpi kaiken.
Tahdon vielä syvemmälle metsään. Täälläkin on auringonvaloa ja tunnelma on kuin sadusta. Saisinpa metsän tuoksut kuviin mukaan. No, ne varmasti löytyvät jokaiselta muistilokeroista kuvien myötä. - Ai niin! Tapasin myös hirvikärpäsen...
Ihana, ihana postaus!! Tuo runo ja kuvat, minä todella nautin, KIITOS!:)
VastaaPoistaOlen iloinen, että näistä on iloa muillekin. Itse unohdan näiden avulla kaiken arkisen ja olo kevenee...
VastaaPoista