katson eteenpäin.
Olen menossa kohti valoa,
jonka loiste on minulle kultaa.
© Runotalo
Olen onnellinen, että vielä riittää valoa pitkälle iltaan. Tänään menin ensin puutarhaani ja löysinkin sieltä paljon uusia pieniä yksityiskohtia, mutta sitten huomasin auringon paistavan saniaismetsikköön. En ole vähään aikaan käynytkään siellä ihmettelemässä. Saniaiset ovat muuttuneet kauniin kullanruskeiksi. Ensin ihastelen auringonpaistetta saniaisten lehdillä, mutta pian löydän jotain vielä paljon kiinnostavampaa. Saniaisten alimmat oksat ovat kuivuneet hauskasti. Ne ovat oikein viehättäviä punosmaisia pikkuköynnöksiä. Katselen niitä kauan auringon hitaasti laskiessa taustalla. Kaikki arkiset ajatukseni ovat poissa. Ne ovat kadonneet. On vain tämä hetki ja olen täysin uppoutunut tähän kauniiseen maailmaan.
Hassua! Laitoin äsken facebookkiin Runotalon blogista haun sanalla tulevaisuus ja tulikin sun tänään laittama uusin teksti. :)
VastaaPoistaHuomasin, että se on kirjoitettu 24.9.2009 eli hassua on se että sattui päivälleen kaksi vuotta sitten kirjoitettu :) :)
VastaaPoista