maanantai 31. elokuuta 2009

Nyt talo on siirretty

Omat unelmani ovat suuntaviittojani.
© Runotalo


Eilen vielä aherrettiin pellistä merkkauslappuja.

Matkalla kotiin nähtiin sateenkaari ja mietin, että kaikki sujuu varmasti huomenna hyvin.

Tänä aamuna klo 8:00 aloitettiin purku.


Tästä se lähtee...



Päätykolmioita.


Hirsi hirreltä talo hiljalleen katoaa.





Tuvan orret lähtövuorossa.


Maisema on muuttunut - talo on kadonnut.


Kasalle purku alkamassa.


Hirsipino rakentuu. Kaikki meni hyvin. Muutamia lattialautoja ja hieman sekalaista puutavaraa jäi vielä noudettavaksi. Kolmen päivän urakka oli melkoinen, joten täytyy toipua muutama päivä. Hienoa, että talo on vihdoin lähellä minua, vaikkakin osina. Voin käydä ihailemassa hirsiäni niin usein kuin haluan.

lauantai 29. elokuuta 2009

Evästauko vanhalla hellalla

Ihmeellinen elämä.
Ihmeellinen maailma.
© Runotalo

Tänään alkoi talon vanhan osan purku. Följarit irroitettiin ja vanha kattohuopa heiteltiin alas katolta. Onneksi rankan sadekuuron jälkeen paistoi aurinko, joten työt saatiin tehdyksi. Hirsien merkitsemistä on vielä jäljellä yllättävän paljon. Työ on hidasta, sillä piirustuksien ja laskelmien kanssa saa olla tarkkana. Evästauon tarjoilu katettiin vanhalle hellalle, joka vielä on tuvassa. Hella on tarkoitus nostaa viimeiseksi rekan kyytiin. Huomenna jatketaan, kunhan ei sada koko päivää.

torstai 27. elokuuta 2009

Pisaroiden leikki

Elämän kauneus on pienissä asioissa.
© Runotalo


Vesipisaroiden leikkiä kartivalkokuusen oksilla.

Hirsiä lastattiin käsivoimin kunnes tuli niin pimeä, ettei enää nähnyt eteensä. Lepakotkin saapuivat paikalle. Vielä jäi tekemistä.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Inspiroiva ilta

Ota vastaan mitä annetaan.
Arvoitukset; vastaukset eteesi kannetaan.
© Runotalo


Ketunleipä muistuttaa minua neliapilasta. Tänä iltana tunsin itseni onnekkaaksi, kun sain viettää aikaa inspiroivassa seurassa. Opiskelen työni ohessa Tulisieluissa yrittäjän ammattitutkintoa ja meillä oli ryhmäkokoontuminen, jossa keskustelimme brändistä. Olipas virkistävää ja tuntuu kuin olisin taas rakentanut Runotaloani uusiin ulottuvuuksiin, vaikka etenenkin takaperoisesti taloa purkaen.

Tässä eilisen illan työn tulos. Seuraavaksi pressun alla olevat hirret on siirrettävä tälle rakennelmalle. Tänään satoi, joten homma ei edennyt. Toivottavasti huomenna on poutaisempi keli.

tiistai 25. elokuuta 2009

Kuntosali pellolla

Olen voimakas.
Olen elossa!
© Runotalo


Tämä ilta kuluu mukavasti näiden lankkujen kanssa, sillä...

rakennamme pohjaa näistä tiilistä ja lankuista hirsien säilytyspaikkaa varten. Numeroidut hirret odottelevat taustalla pressujen alla. Tämä kuntosalimme on erittäin edullinen ja tehokas.


Pellon reunassa on aita, joka on kaatumaisillaan. Siinä on jotain viehättävää.



Jäkälöitynyt pinta on kaunis kuusen katveessa.

maanantai 24. elokuuta 2009

Valoja ja varjoja

Maailmani niin hiljainen,
hetkittäin tunnen sielun sen.
Olen, hengitän itseeni puhtauden
maan, metsän, meren aavan,
kirkkaan taivaan, äärettömän avaruuden.
Kaiken sen kuljetti tuuli minulle,
puhdisti sieluni, puhtaaksi joka sopukan.
© Runotalo




Kun kuljen polun alas ja suunnistan metsään, saavun lammen rannalle. Täällä on aivan hiljaista ja tuoksuu rahkasammaleelle. Kierrän lammen ympäri. Vaikka se on pieni lampi, voin kokea ja nähdä paljon matkallani. Huomaan miten luonto ympärilläni heijastuu veden pintaan.

Aurinko valaisee vastarannan ja kaikki maalautuu kullankeltaiseksi.

Lammen rannalla on tyyntä. Aivan kuin mielenikin tyyntyisi tätä katsellessa. Askeleeni hidastuvat ja tahtoisin jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Ehkä aika pysähtyy ja voin vain olla tässä.

Keskellä lampea ei ole varjoja. Lempeät poutapilvet heijastuvat veteen. Elämässäkin on valoja ja varjoja ja itse voin valita miltä suunnalta niitä katson. Päätän, että yritän pysyä keskellä ja tasapainossa, sillä siellä näyttää olevan poutapilviä. Hymyillen astelen kotiin päin.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Jokainen on paras omana itsenään

Sininen savu leijailee jossain sieluni syvyyksissä.
En uskalla katsoa.
Sitten katson ja huomaan sen kauneuden.
© Runotalo



Istuin puutarhassani olevalla penkillä odottaen inspiraatiota. Sitten huomasin tämän valkotäpläimikän. Sillä on ihan omanlaisensa lehdet. Olen ollut kaksi päivää kuuntelemassa intiaania nimeltä Rainbow Eagle ja yksi hänen opetuksistaan on oman itsensä rakastaminen ja arvostaminen juuri sellaisena kuin on. Niinkuin tämä imikkä: se on täplikäs ja erilainen, mutta se on hyvä juuri sellaisena; mitä enemmän se on täplikäs oma itsensä sitä voimakkaammin se tuo esiin omaa aitoa olemustaan. Jokainen on siis parhaimmillaan omana itsenään. Hieno juttu!


Oregano eli mäkimeirami kukkii parhaillaan kauniisti. Sitä ei voinut olla huomaamatta; en minä eikä myöskään ystäväni kimalainen, joka olisi taas tahtonut päästä mukaan kuvaan.


Mitä kuuluu talonsiirtoprojektille? Tietä on levennetty, että seuraava rekkakuorma, joka on isompi kuin ensimmäinen sopisi tulemaan. Jos kaikki sujuu hyvin niin seuraava kuorma hirsiä voi saapua jo reilun viikon kuluttua. Sitten talo olisi kokonaan siirrettynä ja voisi alkaa ottaa seuraavia askeleita tai ainakin suunnitella niitä.

lauantai 22. elokuuta 2009

Utuisia kiehkuroita


Maailmani on hiljainen.
Istun hiljaa keskellä
sydämessä sen.
© Runotalo



Pellon reunassa on valtavan paljon horsmia. Ne ovatkin kiinnostavan näköisiä juuri nyt.

Utuisia kiehkuroita ja kauniita värejä, jotka sointuvat hyvin yhteen.


Näitä katsellessa sieluni lepää; tunnen oloni kevyeksi ja jatkan matkaani lämpimässä illassa läpi heinikkoisen pellon. Ympärilläni hiljainen metsä, joka kuuntelee askeleitani. Olen yhtä luonnon kanssa.


perjantai 21. elokuuta 2009

Silmästä silmään

Elämä on luonnollista. Luotan siihen.
© Runotalo

Ihan kuin minua olisi katsottu silmästä silmään. Millaiset kasvot onkaan kimalaisella!

Villissä puutarhassa voi löytää iloisia yllätyksiä; en tiennytkään, että minulla on tällaisia kukkia. Varmaan ovat siirtyneet vahingossa jonkun toisen taimen matkassa. Tästä minä tykkään - koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.




torstai 20. elokuuta 2009

Runotalon puutarhassa

Elämän ja maailman ihmeellisyys
on yksinkertaisuudessa.
© Runotalo


Palsamin siemenkodat ovat valmiita poksahtamaan, ei tarvitse kuin hipaista. Oletko koskaan poksautellut näitä? Suosittelen kokeilemaan heti tilaisuuden tullen. Ovat ihan kummallisia, ihmeellisiä ja hauskoja!

Täällä jättimäisen tatarin alla on ihana olla. Valo siivilöityy kauniisti lehtien lomasta. Näistä voisi kasvattaa hienon huvimajan, sillä latvat ylettyvät reilusti pääni yläpuolelle. Runotalon puutarhaankin nämä sopivat ja varmasti jossain muodossa tulevatkin. Voin hyvin kuvitella miten rauhoittavaa on istua penkillä tällaisen näkymän ympäröidessä. Eikä ole kiire minnekään. Aika pysähtyy.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Ryppyinen persilja ja Villi orvokki

Aamukasteessa ruoho on
enemmän oma itsensä kuin koskaan.
Minäkin olin aamussani; läsnä.
© Runotalo



Ihana aurinkoinen aamu. Persilja nauttii auringon lämmöstä. Se saa hymyilemään; ihan ryppyinen ja silti noin kaunis.

Eksynyt villi orvokki on kääntänyt pikkuruiset kasvonsa aurinkoa kohti. Se on vapaa kulkemaan, mutta tiedän että ensi kesänä löydän sen uudelleen. Niin ja tietysti sen kaikki tulevat lapset, joita on kymmenittäin ja nekin kaikki erilaisia ja yllätyksellisiä.

tiistai 18. elokuuta 2009

Voimaa keltaisesta

On vain iloa ja keveyttä.
- Niin on.
© Runotalo



Kultapallot odottavat minua. Kävin katselemassa urakkaani, joka minun on tehtävä tämän viikon aikana. Löysin muutama vuosi sitten vanhasta hylätystä pihapiiristä juurakon, jonka siirsin multakasaan odottamaan sopivan paikan löytymistä. Multakasasta onkin muodostunut reilun kokoinen kukkaistutus, kun siellä odottelevat paikkaansa yks sun toinenkin. Nyt kuitenkin seuraava rekkakuorma tarvitsee isomman tilan päästäkseen tontille, joten minun on siirrettävä kaikki "taimet" lopullisille paikoilleen pakon edessä. Tapani mukaan en käynyt heti toimeen vaan imin itseeni voimaa näistä ihanista keltaisista palloista.

maanantai 17. elokuuta 2009

Elämä on nyt

Muutaman viikon tauko purkuprojektista tekee ihan hyvää. Puutarhassa riittää vielä kukkia, vaikka alkaa jo olla syksyn tuntua. Pysähdyn ja muistutan itselleni, että minulla on joka hetki jo kaikki mitä tarvitsen - ei tarvitse välttämättä tavoitella mitään eikä koko ajan kiirehtiä jonnekin. Yritän opetella nauttimaan elämästäni juuri nyt enkä vasta joskus tulevaisuudessa Runotalossa. Runotalo on tässä ja nyt parhaimmillaan; keskeneräisenä ja elämänmakuisena.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Lepopäivä

Sammaleisella mättäällä
on pienen linnun hyvä olla.
Maailma on turvanaan,
jalat ovat pehmeällä alustalla.
On turvallinen, hyvä olo.
© Runotalo



Tässä vielä eilisen Seinäjoen reissun kuvia. Tänään olisin halunnut mennä tällaiseen aittaan nukkumaan koko päiväksi. Olisin kääriytynyt lämpöisesti vällyihin ja kuunnellut sateen ropinaa. Joku päivä vielä toteutan tämänkin haaveeni.

Aitassa roikkuivat nämä hauskat pitsipöksyt. Tulevatkohan takaisin muotiin jossain vaiheessa...

Olo oli veltto ja laiska, mutta tyhjennettiin kuitenkin autosta taas kerran kuormallinen tavaraa. Tässä kuistista irrotetut portaat ovat siirtyneet suuliin odottamaan uutta paikkaansa.


lauantai 15. elokuuta 2009

Östermyra päivät Seinäjoella

Rakastan jokaista hetkeä itsessään!
© Runotalo


Käväisimme katselemassa vanhoja aittoja ja tupia uusin silmin.

Tuvassa leivottiin tikkupullia. Tässä taikinat valmiina tikkuihin kieputettuna. Täytyy joskus kokeilla omassa takassa tai ainakin viimeistään sitten Runotalon isossa takassa.

perjantai 14. elokuuta 2009

Purkuvideoita tulossa

Runotalon nettisivuille on tulossa useita videoita ja myös valokuvia purkutyön vaiheista kunhan vain ehdimme koostaa kuvatut materiaalit kuntoon.

Ensimmäinen satsi perillä

Maailma on sinun.
Teet mitä tahdot.
© Runotalo





Kylmän yön jäljiltä aamu oli vilpoinen, mutta aurinko alkoi pian lämmittää. Hirsien purku eteni nopeasti, kun oli konevoimaa apuna.

Muutamassa tunnissa seinät vaihtuivat irtohirsiksi ja oltiin jo lähes maantasalla.



Hirret irtosivat lähes leikiten. Hienoa työtä ovat rakentajat aikoinaan tehneet.



Tässä hirsien mukana lähti soukan kamarin käsin maalattu tapetti. Tapetti viillettiin puukolla hirsisaumojen kohdalta etukäteen ja näin tapetti ei repeytynyt kovin pahasti. Toivon, että saan edes pienen osan säästettyä ja jollain konstilla näkyviin talon uudessakin versiossa. Toki vastaava kuvio on tarkoitus toteuttaa mallin mukaisesti uutena versiona koko kamariin.




Lattialankut ja kattolaudat nostettiin kyytiin nippuina.



Nyt rakennus on lyhentynyt kahden kamarin verran. Ensi kerralla olisi mahduttava kaikki loput hirret kyytiin.




Tässä rekka jo peruuttaa lastin purku paikalle tunnin ajomatkan jälkeen.



Kuorma saatiin hyvin puretuksi. Tästä jatketaan taas sitten käsivoimin eteenpäin. Puutavarat peiteltiin väliaikaisesti pressuilla. Seuraavaksi hirret on pinottava huolellisesti ja laudat sekä lankut on siirrettävä suulin suojiin. Nyt voi huokaista tyytyväisenä ja tuntuu, että taidetaan olla pienen lepotauon tarpeessa.