Kukat olivat hymyilleet
Aurinko ei ollut paistanut
kertaakaan koko aikana
kukat olivat päättäneet
pitää hymyisät kasvonsa valmiina
pitää hymyisät kasvonsa valmiina
sillä jos aurinko piipahtaisi hetkeksikin
tiesivät kukat että he saisivat
kylläkseen lämpöä pienessä hetkessäkin
Jokainen kukka oli hieman suruissaan
sillä aurinkoa ei ollut näkynyt aikoihin
ja jokainen kukka kaipasi kasvoilleen
lämpöä ja väriä
lämpöä ja väriä
sitä sävyä ja iloisuutta
jonka vain aurinko voi antaa harsollaan
jonka se levittää kukkien suojaksi ja eteen
jokaisena kesänä
jonka kukat ovat valmiina niityillään
Hiljaisuus laskeutui laaksoon
jokainen kukka istui hiljaa paikoillaan
oli tullut ilta ja oli aika kuutamon
jokainen kukka toivoi
että kuutamo toisi oman hopeisen harsonsa
levittäisi sen kukkien eteen ja suojaksi
että kukat saisivat sen hohteen
mikä heille kuului luonnostaan tulla
Ja kuu saapuikin
loisti omaa valoaan ja hohdettaan
öisten hohtavien niittyjen ylle
kukat saivat kasvoilleen hohdetta ja loistoa
hopeanhohtoa ja lumoa
joka loistaisi edelleen ihmisten kasvoille
Seuraavana aamuna saapui aurinko
Kaikilla oli hyvä olla
iloinen mieli levisi kukkien keskuudessa
kukat tarttuivat toisiaan kädestä
Ihmisten lapset hymyilivät
kaukana vaunuissaan
kaukana vaunuissaan
sillä niin oli heille annettu taito
että he voisivat kuulla
kukkien laulun jo kaukaa
kukkien laulun jo kaukaa
ja aurinko hymyili
kuu hymysi pilviverhossaan
kaikkialla oli hiljaista
Taika oli laskeutunut
takaisin maailman niityille
takaisin maailman niityille
kukilla oli kaikki hyvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti