Jaguaari kulki savannilla
hiljaisin askelin
sen kengät olivat kuluneet puhki
jaguaari oli jo vanha mies
sen silmissä loistivat tuhannet tähdet
sen sydämessä syttyi sata lamppua
jokaisella askeleella
jonka se otti polullaan
jaguaari tiesi
mitä oli elää
se tiesi mitä oli hengittää
kuumaa savannin aurinkoa
keuhkojen täydeltä
se tiesi
mitä oli kun aika alkaa hidastua
ja askel tulee raskaammaksi
silti sen mieli oli keveä
se eli tässä hetkessä
jaguaari oli polullaan
Elefantti oli taivaltanut pitkän matkan
sen kärsässä roikkui tuhansia valoisia kiteitä
jokainen paksu karva sen nahassa
oli kiillottunut tuhansista aurinkoisista hetkistä
ja jokaisessa sen kynnessä oli miljoona muistoa
Elefantin elämä ja matka
oli ollut kirkasta
oli ollut kirkasta
niin paljon tapahtumia
niin paljon kokemuksia
joita jakaa eteenpäin lapsenlapsille
pienille kärsäsuille
jotka odottivat alhaalla
laakson pohjukassa
laakson pohjukassa
Kirahvi ojenteli pitkää kaulaansa
sen kulkiessa keinuvin askelin eteenpäin
kohti lahdelmaa
se tiesi että siellä olisi seudun parhaat juomavedet
niihin vesiin kirahvi tahtoi kallistaa kaulansa
ja nauttia virkistävästä lähteestä
kirahvin iho oli täynnä muistoja
iloisia läikikkäitä merkkejä
joita sillä oli annettavanaan maailmalle
sillä se oli kuvauksellisin
ja kuvatuin kirahvi tällä seudulla
ja kuvatuin kirahvi tällä seudulla
sen elämä oli ollut kuuluisaa ja kuvauksellista
sen elämä oli ainutlaatuinen
ja sillä oli paljon pikkukirahveja
jotka tahtoivat seurata juuri sen kirahvin askeleissa
Pieni marakatti kulki hyppelehtien polulla
ja välillä se loikkasi puihin keinumaan
marakatti oli iloinen
se ei kasvaisi milloinkaan aikuiseksi mieleltään
pienenä se pysyisi aina kooltaan
Se oli marakatin perusolemuksessa
huumori
leikki ja iloisuus
leikki ja iloisuus
niitä se kantoi mukanaan
ja iloksi polulla kulkeville
heitti banaanin silloin tällöin
heitti banaanin silloin tällöin
ja teki pieniä ilkikurisia temppujaan
marakatti tiesi että elämä olisi lopulta aika lyhyt
ja tahtoi viettää sen parhaalla mahdollisella tavalla
loppuun asti
loppuun asti
Toistaiseksi savannilla oli hiljaista
viidakon päivä oli ohitse
nopeammin kuin kukaan uskoikaan
ja aurinko laskeutui alas vuoreltaan
kaikki kiiruhtivat lähimpiensä luokse
ollakseen rauhassa
ollakseen rauhassa
ja nauttiakseen illan rauhasta
ja hämäryyden paksusta tiheydestä
se saapui yllättäen
sitä tahtoi jäädä odottamaan
yhä uudelleen
uudelleen
ja uudelleen
*
- kuljen Sydämeni polkuja -
*
Tuleeko sähköpostiisi jo voimakirje?
Voimakirje on ilmainen ja ilmestyy perjantaisin.
*
- kuljen Sydämeni polkuja -
Ihmettelin voimarunon synnyttyä, miten mielikuvat runon eläimistä välittyivät niin vahvoina. Mistä ne tulivat keskelle talvea? Sitten huomasin, että kuuntelin aamulla tätä musiikkia. Videohan on täynnä kirahveja ja elefantteja.
*
Tuleeko sähköpostiisi jo voimakirje?
Voimakirje on ilmainen ja ilmestyy perjantaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti