10 voimaa antavaa runoa

Nämä voimarunot ovat matka, jonka voit tehdä tässä hetkessä omaan sisimpääsi. 

Pysähdy ensin hetkeksi. 

Hengitä syvään. 

Jos sinulla on asia johon tarvitset vahvistusta tai opastusta, voit pyytää sitä nyt. 

Toivotan sinulle hyvää matkaa. 

Astu polulle, ole hyvä.

I

Olen hiljaa, aivan hiljaa.

Hiljaisuudessa voin

paremmin kuulla oman ääneni;

oman sydämeni ajatukset.

Hiljaisuudessa ei ole mitään

kuitenkin se on täynnä

ihmetystä ja uusia asioita.

Hiljaisuus voi täyttyä,

hiljaisuus voi tyhjentyä

- ihan miten haluat.

Voit muovata sitä 

kuin taiteilija,

tehdä siitä oman näköisesi;

paikan jossa sielusi lepää.

II

Vastauksia

Nopein reitti sinne

mihin olen menossa,

päämääräni?

Ei ole nopeinta reittiä,

on vain tie jolla olet. 

Olet perillä koko ajan

kun vain ymmärrät,

että tämä matka on sinun tehtäväsi.

Et sinä koskaan pääse todella perille

eikä sillä ole merkitystä.

Tärkein on kokemus,

oman elämäsi muovaaminen,

oman taideteoksesi rakentaminen, 

luominen ja siitä nauttiminen.

Luo ja nauti siitä,

rakasta olemassaoloasi, sinua.

III

Maailmassani on hymyä;

pieniä iloisia viestintuoja lintuja ja perhosia.

En saa niitä kiinni,

mutta ne näyttäytyvät niin usein,

että jaksan kulkea kevyesti eteenpäin.

IV

Piilottaessani hopeisen kuutamon

omaan aarrearkkuuni

itken pienen hetken sen äärellä.

On surullista kätkeä

sellainen kauneus piiloon maailmalta.

Taivutan vielä yhden tähden sakaran

että se mahtuu arkkuun kuutamon seuraksi.

Lähden nopeasti paikalta

sillä en kestä kuulla miten kuutamoinen ja tähdet

valittavat hiljaa pimeydessä arkun uumenissa.

Seuraavana päivänä olen yksin pimeydessäni,

tahdon nähdä valon, en löydä sitä,

olen piilottanut sen itseltäni,

hukannut omasta muististani.

Näyttämöllä on seuraavana aamuna

pakeneva kuu perässään kaikki tähdet.

En edes huomaa niiden olemassaoloa,

olen jäänyt pimeyteeni.

Saapuessani alas luolaani

kurotan varovasti valokatkaisijaa.

Tiedän, että se on entisellä paikallaan,

mutta en tahdo koskea siihen

- pelkään.

Tunnen, että olen tullut likaiseksi,

en tahdo nähdä itseäni,

en sytyttää valoja.

Aion olla pimeässä, se on helpompaa.

Yllättäen minua tuijotetaan ikkunasta,

kuu on palannut takaisin paikalleen,

sen verho maalaa maisemaa hopeiseen utuun,

pienen hetken kuutamon valo sipaisee hiuksiani.

Tunnen vahvistuvani hieman,

otan pienen osan utua kämmenelleni - puhallan.

Utu alkaa liikkua, täyttää luolani seinät, lattian, katon.

En tarvitse valokatkaisijaa - päätän.

Seuraavana aamuna olen yksin keittiössäni,

olen herännyt unesta, se on ollut pitkä,

pidempi kuin osaan aavistaakaan.

Onneksi olen nyt hereillä,

on kuutamo, en pelkää olla tässä.

V

Kaarevalla sillalla asustaa hiljaisuus

avaimet tänne kätketyt

Ikuisesti pysähtää maisemaan kulkija uus

laittaa avaimen paikoilleen

ottaa lukon mukaansa

palaa yhä uudelleen 

avaten lukon

oven hiljaisuuden

VI

Kumpi on kauniimpi mielestäsi, kivi vai perhonen?

Et voi vastata, sillä oikeaa vastausta ei ole.

Ei ole mitään eroa näiden kahden välillä.

Kaikki ovat samanarvoisia, yhtä keveitä, yhtä raskaita.

Samanpainoisia olette myös sinä ja ihminen vierelläsi.

VII

Keinuni keinuu

niin hiljaa lehdossa.

Olen matkalla nykyisyyteen;

en mene eteenpäin,

en mene taaksepäin.

Hitaasti, varmasti

lopulta pysähdyn keskelle.

Siinä minun on hyvä olla

- sydämeni rauhassa,

olen vain.

VIII

Elämän kauneus on pienissä asioissa

IX

Pienet tiu'ut heläjää ympärilläni,

untuvaiset ovat lähteneet matkaan.

Olen tässä, ihmettelen, ihastelen

niin suuri, autuas on maailmani.

X

Sielussani on tilaa musiikille,

runoudelle, taiteelle

- kaikelle kauniille.

Annan sisimpäni täyttyä

luovuuden voimasta.

Kerään siitä oman energiani.

*

Lisää voimarunoja täällä.