Herkin sävelin
kietoo kukka niityllä
sormensa vyötäisilleen.
Kietoo kauneimman
harsonsa mitä löytää,
pukeutuu siihen.
Taittaa lehtensä
kauniisti viistosti noin,
vihertää itsensä
kirkkaimmilleen.
Ottaa kasvoilleen
parhaimman, viehkoimman,
hymyisän katseensa.
Siinä hän on
niityn kukkanen,
siinä hän on.
kietoo kukka niityllä
sormensa vyötäisilleen.
Kietoo kauneimman
harsonsa mitä löytää,
pukeutuu siihen.
Taittaa lehtensä
kauniisti viistosti noin,
vihertää itsensä
kirkkaimmilleen.
Ottaa kasvoilleen
parhaimman, viehkoimman,
hymyisän katseensa.
Siinä hän on
niityn kukkanen,
siinä hän on.
Minä olin hiljaa,
niin hiljaa,
niin pitkään.
niin hiljaa,
niin pitkään.
En pyydä valoa
laskeutumaan alas luokseni
vaikka huomaan
sen saapuvan tänään lähelleni.
Olen tässä lähellä,
en ota valoa sydämeeni
vaikka tunnen sen olevan
mahdollista minulle.
En tee asioita
jotka voisin,
jos uskoisin enemmän
tänään, huomenna,
tulevaisuudessa.
Jään odottajaksi
vaikka tahtoisin olla
tekijä, toteuttaja
tässä maailmassa
tässä elämässäni.
laskeutumaan alas luokseni
vaikka huomaan
sen saapuvan tänään lähelleni.
Olen tässä lähellä,
en ota valoa sydämeeni
vaikka tunnen sen olevan
mahdollista minulle.
En tee asioita
jotka voisin,
jos uskoisin enemmän
tänään, huomenna,
tulevaisuudessa.
Jään odottajaksi
vaikka tahtoisin olla
tekijä, toteuttaja
tässä maailmassa
tässä elämässäni.
Piilottaessani hopeisen kuutamon
omaan aarrearkkuuni
itken pienen hetken sen äärellä.
On surullista kätkeä
sellainen kauneus piiloon maailmalta.
omaan aarrearkkuuni
itken pienen hetken sen äärellä.
On surullista kätkeä
sellainen kauneus piiloon maailmalta.
Hymyilen sisäisesti
nyt minulla on perhonen
kaunis valkea lepattava perhonen
sisimmässäni.
nyt minulla on perhonen
kaunis valkea lepattava perhonen
sisimmässäni.
Kirkas valo loistaa ylläni,
sehän on aurinko.
Ei se olekaan.
Se olen minä itse,
olen alkanut hymyillä.
Riisun hiljaa kaiken pois,
eilisen, tämän päivän, tulevat hetket.
Mitään ei jää lopulta jäljelle,
olen kuin lehdetön puu, lähes oksaton,
silti minun on äärettömän hyvä olla.
eilisen, tämän päivän, tulevat hetket.
Mitään ei jää lopulta jäljelle,
olen kuin lehdetön puu, lähes oksaton,
silti minun on äärettömän hyvä olla.
*
Voimarunoperjantain tapahtumat syntyvät kulkiessani puutarhassa. Seuraan kasveja, jotka muuttuvat vuodenaikojen ja vuosien vaihtuessa. Kulkiessani poluilla voin hetkeksi hengähtää. Keskittyessäni kasveihin unohdan kaiken muun. Kiitollisuus täyttää sydämeni.
*
Poikkea kesällä voimapuutarhassa tai osallistu etäkurssille. Lisätietoja Voimapuutarhan kukkien omassa kaupassa ->KURSSIT
Hyvää viikonloppua täältä voimapuutarhasta!
PS Sunnuntaisin julkaisemani viikon voimakortit valmistuvat näiden perjantaikierrosten kuvien ja runojen pohjalta. Voimakortteja voit seurata facebookin tai tämän blogin kautta.
*
Voimakirje Voimapuutarhasta:
Heinäkuun Voimakirje ilmestyi 27.6. ja postitan sen uusille tilaajille heinäkuun ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti