Tänään
minä tartun mahdollisuuksiini
kaksin käsin
enkä päästä niistä irti.
Tänään
päätän olla oma itseni
niin täydesti,
etten voi kadottaa itseäni
enää hetkeksikään.
Tänään elän hetkessä,
olen siinä niin läsnä
että mieltäni kirvelee,
sillä se ei pääse enää
sekoittamaan päätäni.
Mieleni on hiljennyttävä,
väistyttävä sivuun
lopullisesti.
Kuullessaan linnun laulavan
juuri hänelle,
hän ei enää voinut vastustaa
linnun kutsua.
Hän oli valmis seuraamaan lintua
minne tahansa,
hän astui toiseen maailmaan,
toiseen ulottuvuuteen.
Hän oli innoissaan
sillä lintu näytti tietä edemmäs,
siellä näytti kauniimmalta
kuin hän oli ikinä
osannut kuvitellakaan.
Hän ottaisi tämän näkymän mukaansa,
hän toisi sen mukanaan
tähän toiseen ulottuvuuteen,
karuun maailmaan.
Hän pujahti ulos maalauksestaan
joka oli hänet ottanut mukaansa,
lintu istui yhä siinä
sanomatta sanaakaan,
laulamatta säettäkään
kenellekään toiselle.
Vain niille
joille oli taito annettu
nähdä ja kuulla
enemmän kuin tavallisesti,
lintu lauloi ja vei mukanaan.
juuri hänelle,
hän ei enää voinut vastustaa
linnun kutsua.
Hän oli valmis seuraamaan lintua
minne tahansa,
hän astui toiseen maailmaan,
toiseen ulottuvuuteen.
Hän oli innoissaan
sillä lintu näytti tietä edemmäs,
siellä näytti kauniimmalta
kuin hän oli ikinä
osannut kuvitellakaan.
Hän ottaisi tämän näkymän mukaansa,
hän toisi sen mukanaan
tähän toiseen ulottuvuuteen,
karuun maailmaan.
Hän pujahti ulos maalauksestaan
joka oli hänet ottanut mukaansa,
lintu istui yhä siinä
sanomatta sanaakaan,
laulamatta säettäkään
kenellekään toiselle.
Vain niille
joille oli taito annettu
nähdä ja kuulla
enemmän kuin tavallisesti,
lintu lauloi ja vei mukanaan.
Ajattelin ennen,
tänään on toisin,
tänään en ajattele.
Olen, elän,
nautin siitä mitä teen,
oli se mitä tahansa.
Se on minua,
minun elämääni,
niitä jälkiä,
joita minä haluan
jättää tähän maailmaan,
tähän kuvaan, maalaukseen,
minun taideteokseeni.
tänään on toisin,
tänään en ajattele.
Olen, elän,
nautin siitä mitä teen,
oli se mitä tahansa.
Se on minua,
minun elämääni,
niitä jälkiä,
joita minä haluan
jättää tähän maailmaan,
tähän kuvaan, maalaukseen,
minun taideteokseeni.
Sammaleenvihreä huntu
on laskeutumassa kaupungin ylle
lintujen odottaessa
kauempana valmiina
ne laskeutuvat vasta sitten
kun huntu on paikoillaan
Linnut eivät ole tästä maailmasta
ne ovat tulleet paljon kauempaa
tämä kaikki on osa suurta satua
ikiaikaista tarinaa
Etsiessäni onnea olen löytänyt linnut
laskenut hunnun paikoilleen
odotan että jotain tapahtuisi
että linnut vihdoin asettuisivat
saisin nähdä kaiken valmiina
sillä ilman sitä hetkeä
mikään ei ole minulle täydellistä
Huntu on laskeutunut
aurinko loistaa taivaalla
värjäten kaiken kullanhohtoiseksi
linnut lähtevät lentoon
ja etsiytyvät paikoilleen
Katselen kauempaa
ymmärtämättä kaiken kauneutta
linnut katselevat
mustilla silmillään toisiaan
jokaisella on yhteys toiseensa
ja sitä kautta seuraavaan lintuun
Olen osana tuota joukkoa
tästä päivästä lähtien
sillä olen katsonut linnun silmiin
olen laskeutunut tähän kaupunkiin
ollakseni lintu muiden joukossa
Tietämättäsi
annoit itsellesi avaimen,
avasit lukon
jota kannoit mukanasi
tuhat vuotta turhan vuoksi.
Tietämättäsi
saavuit perille jo ennenkuin
olit edes lähtenyt matkaan,
sinulla oli kaikki tarvitsemasi
jo ulottuvillasi.
Tietämättäsi
olit niin vahva
ettet tarvinnut mitään
mitä luulit tarvitsevasi itselläsi.
Kaikessa luotit maailmaan
ja itseesi niin paljon
että uskoit löytäväsi perille,
teit matkaasi.
Polun päätä ei ole,
ei sinne voi koskaan saapua.
annoit itsellesi avaimen,
avasit lukon
jota kannoit mukanasi
tuhat vuotta turhan vuoksi.
Tietämättäsi
saavuit perille jo ennenkuin
olit edes lähtenyt matkaan,
sinulla oli kaikki tarvitsemasi
jo ulottuvillasi.
Tietämättäsi
olit niin vahva
ettet tarvinnut mitään
mitä luulit tarvitsevasi itselläsi.
Kaikessa luotit maailmaan
ja itseesi niin paljon
että uskoit löytäväsi perille,
teit matkaasi.
Polun päätä ei ole,
ei sinne voi koskaan saapua.
*
Ylimmässä kuvassa on haltijoiden ystäville oma viestinsä.
Voit tunnistaa kauniin hahmon kurjenmiekan nupussa.
Rankka sade painoi kaikki juhannusruusujen avautuneet kukat maahan, joten kuvasin nuput.
On sopeuduttava siihen mitä on.
Pikkuinen eksynyt orvokki alkaa olla kärsimätön:
Miksi Sari ei jo siirrä minua uuteen paikkaani? Tänään olisi ollut sopiva siirtosää.
Pihlajan kukinnot luovat kaunista lumisadetta puutarhaan.
Hellepäivinä kaikki vihreät alueet puutarhassa ovat peittyneet valkoisiin pieniin terälehtiin.
Kuvissa olevat pikkuötökät yllättävät, sillä huomaan ne vasta myöhemmin kuvia valitessani.
Valkoinen illakko tuoksuu huumaavasti.
Tuoksu leijailee tuulen mukana puutarhassa.
Lopuksi: Onneksi päätin säästää voikukat.
Niissä on oma taikansa tänään kun ne kelluvat valkoisessa pitsimeressä.
Perjantaikierroksen tapahtumat syntyvät kulkiessani puutarhassa. Toivon, että voimapuutarha tulee sinulle kotoisaksi ja alat seurata kasveja, jotka muuttuvat vuodenaikojen ja vuosien myötä. Kulkiessasi poluilla voit hetkeksi hengähtää. Keskittyessäsi kasveihin unohdat kaiken muun. Kiitollisuus täyttää sydämesi.
Olet aina tervetullut voimapuutarhan hiekkapoluille.
Voimapuutarha on avoinna ryhmille tilauksesta. Voit poiketa oikeasti puutarhassa tapaamassa kasveja kasvokkain ja kokemassa voimapuutarhan tunnelmaa.
Hyvää viikonlopun alkua täältä voimapuutarhasta!
PS Sunnuntaisin julkaisemani viikon voimakortit valmistuvat näiden perjantaikierrosten kuvien ja runojen pohjalta. Voimakortteja voit seurata facebookin tai tämän blogin kautta.
*
Voimakirje Voimapuutarhasta:
Kerran kuukaudessa voimarunot ja voimakortit ilmaiseksi sähköpostiisi.
Kesäkuun Voimakirje ilmestyi 29.5. ja postitan sen vielä uusille tilaajille kesäkuun ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti