En pidä ruusuista, virkkoi perhonen
ja virkkasi yhä uudelleen ruohonkorsista itselleen nuttua.
En minäkään, vastasi toinen pienempi perhonen,
pidän vain nokkosista.
He olivat istuneet siinä paikassa jo useita vuosia
ja tämä sama keskustelu toistui samanlaisena joka päivä.
Ruusu kuunteli hiljaa, se ei välittänyt laisinkaan,
samoin nokkonen, sitä huvitti ja ärsytti koko juttu.
VoimaPuutarha © RunoTalo
Tarina perhosista keskustelemassa kuvaa minulle kaavoihin kangistumisen huvittavuutta. Moni asia olisi helpompi, jos ei olisi välttämätöntä olla pysyvästi jotain mieltä. Toki on otettava kantaa asioihin ja se onkin ihan toinen juttu se.
Jokainen tuntee oman itsensä parhaiten, joten parhaat vastaukset itsellemme tulevat itseltämme. Joskus on vaikea löytää vastauksia, sillä ne ovat liian itsestäänselviä tai niin lähellä, että niitä ei huomaa. Silloin on hyvä antaa itselleen aikaa. Kaikkia vastauksia ei tarvitse olla heti.
Mutta kuten tarina perhosista opettaa niin omia asenteitaan voisi välillä tarkastella uusista näkökulmista. Tarinassa on vielä muutakin kätkettyä viisautta. Voit löytää sen tarkastelemalla tarinan koko porukkaa ulkopuolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti