Voimakortteja niityltä & aamulla syntynyt voimaruno

Säteillä hyvää oloa.

Omaa olemassa oloaan.

Se riittää, ei tarvita mitään enempää.

Ei mitään sen kummempaa.

Tänään kuvasin voimaniityllä. Voimapuutarhailijat opastivat luomaan kuvia, joissa on tilaa voimarunoille. Kaikessa tekemisessä pätee sama sääntö: Mitä enemmän teet ja harjoittelet, sitä enemmän opit. Tavoitteeni on kuvata joka päivä. Opin kuvaamista ja samalla opin kuulemaan selkeämmin voimapuutarhailijoiden opastusta. Samalla syntyy uusia voimakortteja.

Oikeastaan se on nyt hauskempi ja hellyyttävämpi enemmän elämää nähneenä. Näin kuului tämä lauseeni ensin, mutta lyhensin sitä voimakorttiin sopivammaksi. Tämä on erilainen voimakortti ja jokaiselle tämän kortin viesti ei avaudu. Minusta tässä on hyvä sanoma siitä miten ikä ja kuluminen tuovat persoonallisuutta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

On ihmeellistä saada kokea tällainen vuoden alku. Tammikuun ensimmäinen päivä eikä hitustakaan lunta niityllä. Nyt voi tehdä monenlaisia löytöjä. Tämä metsämansikan lehti on erityinen aarre. Lumen alla se näyttäisi toisenlaiselta ja tietenkin lumihanki estäisi kuvaamisen.

Olen kiitollinen, että minulla on nyt mahdollisuus kuvata päivisin. Valoisa kuvauksellinen aika on lyhyt. 

Kirjoitin tänään aamuvarhaisella uuden voimarunon. Julkaisen sen kirjoitukseni lopuksi. Enhän voi tietää vaikka se olisi tarkoitettu juuri sinulle juuri tähän hetkeen. Runon jälkeen lisään mietteeni, joita runo sai minussa aikaan. Voimarunon kirjoittaminen on aina ihmeellinen matka. Tahtoisin pystyä jakamaan sen matkan kanssasi. 

Tammikuun voimakirje on huomenna päiväni tärkein tehtävä ja tavoitteeni on saada se valmiiksi viimeistään perjantaiksi. Voimakirjeen voit tilata sähköpostiisi täältä. Se on ilmainen.

Voimaruno

tuuli

meri

linnun pyrstö

sulka

on yö

pohjoisella pallonpuoliskolla

pienet linnut ovat lentäneet

jo kauan

pitkän matkan he ovat tulleet

ollakseen perillä ajassa

jossa ei ole kelloa

ei mittaria

millä mitata aikaa

tuota käsitettä

joka on itsessään ajaton

meri

meren vaahto

sen yllä

peittää kaiken

ollakseen lintujen kotina

ollakseen se joka kuljettaa

mittaa aikaa

näyttää matkan määrää

että jossain olisi joku joka odottaa

että olisi jotain missä olla johonkin aikaan

sillä muuten ei olisi matkaa

ei taivallusta linnuillakaan

maa

maa odottaa

linnut yllä sen

sulka

eräs sulka putoaa

meren vaahto ottaa sen

lintu

eräs lintu

on lintu toisen linnun kainaloisessa

ollakseen lintuna toiselle linnulle

aivan kuin meri on vaahtona ajalle

tai linnun sulka vain yhtenä monista

kun vaahto sen nielaisee

niin että ne muuttuvat

sulautuvat yhdeksi

linnut

taivaltavat

matka jatkuu

ei ole aikaa

ei ole paikkaa

on vain päämäärä

joku missä joku odottaa

ollakseen sydän linnulle

ollakseen sellainen

että voisi tuntea olevansa sittenkin

elossa

Tunsitko sinä tämän voimarunon matkan? Olitko mukana kokemassa?

Kirjoittaessani olin kokemassa sitä, että kaikki on ja ei ole samanaikaisesti. Elämä syntyy vasta kun sitä eletään. Elämää ei ole ilman kokemusta, ilman tuntemusta: ilman niitä kaikki on tyhjää. On vain paperi, joka on valkoinen ikuisesti ellei joku piirrä siihen jotain. 

Elämä on luomisvoima: ilman sitä ei ole aikaa, ei alkua - ei loppua ellei jokin elävä sitä tee. Kuitenkin kaikki on olemassa jossain kuin puristettuna pieneksi palloksi, josta voi ottaa tuhansia pikkupalloja, jotka voivat yhdistyä monin eri tavoin: muuntua, irrottautua tai palata takaisin sinne mistä tulivatkin, kaikki on liikkeessä ja sittenkään ei ole.