Voimaruno: Kuun neito on sydämessäsi

En varmasti milloinkaan ole niin nopeasti kiiruhtanut ulos kuvaamaan kuin tänään kotiin saapuessani. Jo kylätiellä aloin ihastella heiniä ja pensaikkoja. Aurinko sai jäiset korret hohtamaan. Arvasin, että puutarhassa olisi ihailemani hohtavan auringon hetki menossa. Kaartaessani pihaan oli viimeiset hetket haaveilemilleni kuville. 

Kuun neito on yksi rakkaimmista voimarunoistani. Järjestin säkeet  uudella tavalla. Toivon, että löydät kuun neidon hohtavana sydämessäsi ja huomaat kauniin loisteen silmissäsi.

Tulethan yksin,
öiseen hyiseen kuutamometsään,
sen hopeanhohtoon, lumoon
tuota neitoa hangille tapaamaan.

Hopeiset hiukset tuulessa hulmuten,
timantit sadat hiuksissaan välkkyen,
helmoissaan upea lumikidepitsi hohtaa,
kuun neito hopeinen, taianomainen.

Kauniilla kuutamolla
pieni hopeinen neito
kulkee hangella.

Metsä on öinen ja jäinen,
tuuli puhaltaa niin hyinen,
pienellä neidolla vain
ohut vaaleansininen
silkkipuku yllään,
se liehuu tuulessa.

Paljain jaloin, paljain varpain,
pakkaslumi varpaissa kirveltäen,
löydät aarteen
sydämessäsi, sisimmässäsi, 
säihkyvänä kuin jäinen kuun timantti. 

Lisää voimarunoja on voimarunosivulla.