Voimarunojen vuoristoradan tunnelmamatka

Tarjolla on tunnelmamatka voimarunojen vuoristoradalla. 

Syksyisiä olotiloja, pysähtymistä, pohdintaa elämästä, intohimoa, tahtoa ja rakkautta. 

Keräsin kokoelman keskenään hyvin erilaisia voimarunoja. Toivon, että viihdyt tällä matkalla. 

Vanhan koivun runko

on kaunis rosoisuudessaan

Aurinkoa loistavat keltaiset

luovat erikoisen tunnelman

Tapahtuu kummallisia sattumuksia

voimasiili on peittänyt silmänsä

sen selässä sojottavat pisara-antennit

Ikivihreys tasapainottaa

ihastun herkkyyteen

taika saapuu koskettaa

Istuisinko tähän

jäisinkö valon hohtoon

Syntyisinkö uudelleen

Pysähdyn puutarhan poluilla

löytääkseni syksyn kauneuden

Värien vastakohdat ovat voimakkaita

Roosa sormustinkukka

on muuttunut erilaiseksi

Näen kuihtuneessa nupussa

ihmiselon kauneuden vertauskuvan

Kellastuneet heinät

kasvavat läpi korituolin pohjan

Tatar lumoaa jättimäisillä varsillaan

Kosketan saniaisen pitsimäistä kudelmaa

Ihailen luonnon tapaa kulkea eteenpäin

Kiitollisena palaan sisälle lämpimään

odottamaan hämärtyvää iltaa

Tahdon

Kasteisen aamun hämyssä
sääreni märkänä

lahkeet polviin liimautuen
minä tulen luoksesi taloni

Polvistun portaillasi
ison vanhan ovesi edessä
ja kiitän luojaani
että antoi minulle

viisauden ja rohkeuden
toteuttaa tämä unelmani

Hiljaa nöyränä

minä sanon sinulle

Tahdon

Se kaikki on totta
olen mukanasi
ylämäet ja alamäet

Tulen olemaan

kanssasi onnellinen
tiedän sen
vaistoni ei voi pettää
etkä sinä petä minua
sillä sinä olet minua varten

ja minä sinua

Tule siis
lähde kanssani katsomaan

mitä maailmalla on meille antaa

Sano sinäkin tahdon
sillä minä en enää tahdo

mitään muuta
vain sinut

se riittää loppuelämäkseni

Olet minun

Rakastan sinua


*


Jälleen on se omituinen hetki elämässäni,
kun tuntuu että kaikki on niin selvää
ja kuitenkin niin pelottavaa
kaikki on niin onnellista
ja kuitenkin surullista, liikuttavaa.

*

Tänään vierailin luonasi

sillä tänään sinusta tuli minun omani

en oikein vielä ymmärrä sitä
en uskalla uskoa todeksi

olen ajatellut sinua niin kauan

kaukainen unelmani on käyvä toteen

sinä olet osa sitä

kaikkein tärkein osa

nyt vain on koottava kaikki palaset yhteen

minun on oltava ahkera

ahkerampi kuin koskaan ennen

muuten en voi onnistua

mutta minä jaksan
sillä sinun vuoksesi olen voimakas

*

Tänään odotan pieniä ihmeitä

hoivaan ja kasvatan

niistä unelmiani todeksi

Kierrän takapihalle

saavun vanhan ladon taa

Pysähdyn

- mikä on tuo ääni?

Hentoa rapinaa

sitten kevyt humps

- Ahaa

kuivat puiden lehdet

valuvat hitaasti alas

vanhalta kuhmuraiselta katolta

Hassua

lehtien putoamisen

voi kuulla

melkein tuntea

miten ne tupsahtavat

ruohikkoon

Keskittyessäni

kuuntelemaan ja katselemaan

löydän läsnäolon flown olotilan

Mieleni on tyhjä

on vain hidas rahina

sitten pehmeä tumps

Elvyn

Nautin

Eikä maksa mitään

Köynnös

Puusta pudonneet lehdet

Annan ajatusteni kulkea

Vapaina

Hengitän

Olen hetken

Tässä vihreydessä

Ensin huomaan kauniit kivet

Pian löydän paljon enemmän

Varjo on mielenkiintoinen

Minut ja kamerani on huomattu

Jään ihailemaan varjokuvien teatteria

Tänään astuin ulos

ovesta puutarhaan

kuulin tutun kaihoisan laulun

Kirkkaassa taivaan sinessä

lensivät kurjet

Nämä olennot

pysäyttävät minut

liikutuksen olotilaan

Tunnen heidät lapsuudestani

kaukaa lakeuksilta

He ovat iloinen merkki keväästä

kaihoisa tunne talven lähestymisestä

Tunnen kunnioitusta

heidän vaistoaan kohtaan

he luottavat siihen

niin pitäisi minunkin

Sinne menivät

etelään päin

Jään seisomaan pihalleni

Nähdään

Puutarhassa on hiljaista

Vesi tippuu

Tunnen raikkaan tuoksun

joka sekoittuu vihreyteen

Kaikki on syvän vihreää

vieden minut mukanaan

Kuljen syvemmälle

puutarhaan

Kuljen käytäviä

loputtomiin

ei ole kiire

askeleeni toistavat

samaa tahtia

Kuulen

mutta en kuuntele

olen jossain

en enää täällä

Löydän rauhan

pysähdyn

olen tässä

vain olen

Kaikki on hyvin

Odotan

Odotan

 

Kauniisti hiljaa hiipien

oksien varjojen raoista

näen sen hiipivän varovasti

se tulee luokseni

koskettaa

hipaisee

ojennan ohuen käteni

kosketan takaisin

me tunnistamme

toisemme

hymyilemme

Jään

hiljaa

hiljaa

Odottamaan

Odottamaan

Ei ole toisia sanoja
ei parempia lauseita

Jokainen sana ja lause

on arvokas ollessaan

vastaanottajalleen avoinna

Ei ole yhtä ainoaa reittiä

ei yhtä ainoaa oikeaa

vastausta kaikille

Jokaiselle on omansa

jokaisen on se itse löydettävä

luottamalla voit löytää omasi

joka vastaa sinulle tänään

Penkki pikkulammen luona

Kutsuu istumaan

Omassa rauhassa

Koivujen lehdet

Laskeutuvat hiljaa kalliolle

Veden pinta väreilee

Maahumala laskeutuu alas

Valo heijastuu lehtiin

Vihreys rentouttaa

Lehtien kaaret

Kulkevat omia ratojaan

Viivyn

Vain olen tässä

Vihreässä

Mielikuvituksellisia muotoja

Värit vievät mukanaan

Lehti poimii lehden

Kuin pysähtyminen

Epätodellinen

Leijumisen hetki

Energiaa ja voimaa

Jos tahdon

Pienessä korissa tärkein omaisuuteni

lähden sen kanssa maailmaan

Täytänkö korini niin

että sinne ei mahdu enää mitään

vai jaanko niin paljon omastani muille

että korini on valmis täytettäväksi uudelleen?