Voimapuutarhassa: Pilvien merkkejä, timantteja & mansikoita

On rentouttavaa kulkea puutarhassa työpäivän ja ajomatkan jälkeen. Lähden heti kotiin saavuttuani ulos poluille, sillä hämärä saapuu yllättävän nopeasti. Kestää pienen hetken rauhoittua. Raikkaan ilman hengittäminen tuntuu hyvältä tietokoneen näytön tuijottelun jälkeen. 

Huomaan metsikössä iloisen joukkion pikkulintuja, jotka lennähtelevät sirkuttaen mesiangervojen kuihtuneissa kukinnoissa. Angervojen varret keinahtelevat hauskasti lintujen laskeutuessa niihin, mutta varret kestävät silti hyvin lintujen painon. 

I

SYYSPILVET

Tänään avaan portin
uusiin näkymiin
astelen peremmälle
en jää etualalle yksin.

Kuulen tuulen viestit
näen pilvien merkit
ymmärrän sydämeni
tiedän miksi kaikki on.

Taipuessani tähän
omaan todelliseen muotooni
voin tuntea olevani rajaton.

Hiljaisuus edessäni on pyhä
se hengittää raskaammin
että voisin kuulla sen paremmin.

Olen tässä järkyttyneenä
astuin portista tänään
uuteen maailmaan

Löysin sen minussa. 

Katsetta ja mieltä voi lepuuttaa pilvissä aina kun on mahdollisuus. Mielenrauha on hyvästä koko kehollemme. Me voimme korjata itsemme takaisin ehyeksi antamalla kehollemme mahdollisuuden rauhoittua ja tasapainottua.

II

PISARALEHTI

jokainen timantti oli yksin
mutta tämän timantin asettamisen jälkeen
kukaan timanteista ei olisi yksin 
koska aurinko tähdet ja kuu 
yhdistäisivät nämä timantit
ja antaisivat niiden alkaa suorittaa
suurta tehtäväänsä 

Voimarunosta Delfiini

Pisarat ovat ihmeellisiä. Jokainen pisara on yksilö. Aivan kuin me ihmisetkin tai meidän sormenjälkemme. Millainen ääretön vaihtoehtojen määrä! Voimme vain yhdessä lumoutua ihmetyksestä paikoillemme ja kutistua aivan pieniksi sykkyröiksi tämän maapallomme pinnalle.

III

MANSIKAN SYYSMEKKO

Kaikkialla voit kokea samat värit ja muodot.
Älä ihmettele jos tulet yllättymään
siitä millä tavalla ne muuttuvat
kun alat tarkkailla niitä päivittäin.
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

- Sittenkään. 

Kummallista miten vihreys katoaa ja haalistuu keltaiseksi tai täplittyy punaiseksi. Hitaasti lehti muuttuu harsomaisen läpikuultavaksi ja katoaa sitten tuulen mukana viimeistään keväällä. Uusilla lehdillä ja mansikoilla on tilaa saapua näyttämölle. Ihanat, makeat mansikat - reilu puoli vuotta odotusta ja taas tapaamme. Iloisen kohtaamisen ajatteleminen saa hymyilemään. Sellaista se on - puutarhassa - niin paljon kaikkea mitä odottaa tulevaksi.

Tuuleekohan huomenna? Luvattiin myrskyä tai ehkä se meni jo. Jos myrskyää niin kuvaan puiden runkoja, joita tuuli ei ihan heti heiluttele. Kuvattavan aiheen tietää oikeasti vasta siinä hetkessä aivan kuten kaiken tässä elämässä. 

Ihanaa ihmeellistä huomista sinulle kanssaihmettelijä!

Ps. Tänään lupasin itselleni jatkaa aarrekarttailua, joka on jäänyt kesken liian pitkäksi aikaa. Minulla on toteutettavia asioita. Kirjoitan Aarrekarttamaailmaan mitä olen tekemässä kunhan saan jotain valmista. Aarrekartan kanssa kaikki on vielä paljon jännempää ja hauskempaa.