Blogin kirjoittaminen on kuin päiväkirjan kirjoittamista. Sekä päiväkirjasta että blogista on sama hyöty: voin huomata oman edistymiseni. Kun luen vanhoja kirjoituksiani niin totean, että hei, minähän olen saanut tuon tavoitteeni toteutetuksi tai tuon asian osaan nykyään paremmin.
Ihanaa, että joka päivä voin oppia uutta ja edistyä. Pienelläkin tekemisellä menen hieman eteenpäin. Toistamalla asioita opin uutta ja mikään ei ole mahdotonta. Tuntuu hyvältä tehdä asioita, joita oma sydämeni tahtoo tehdä. Päiväni muistuttavat yhä enemmän unelmakuvieni päiviä. Aarrekarttailunko ansiota tämä on vai miten tämä on tapahtunut? Olen visualisoinut tätä unelmaelämääni todeksi jo vuosia. Hetkittäin herään kuin unesta ja havahdun, hei minähän elän tätä unelmaani jo.
Tänään olen laittanut uusia voimakortteja uuteen verkkokauppaan, jonka saan avata lähipäivinä. Tuntuu hyvältä katsella voimakortteja kaupan sivuilla. Ne näyttävät herkullisilta!
Asiakkaillekin on varmasti nautinto vierailla uudessa kaupassa. Olen jo pitkään halunnut uutta kunnollista verkkokauppaa, jossa asiakkaat voivat rekisteröityä ja on helppo asioida molemmin puolin sekä myyjänä että asiakkaana. Kuten huomaat, olen innoissani!
Toteuta sydämesi tahtoa, kulje sitä kohti vakaasti luovuttamatta ja varmasti pääset lopulta perille. Oikeammin: Tulet huomaamaan, että olet matkalla, elät sisällä unelmassasi, jossa ei enää tarvitse päästä perille.
Poimin tähän kirjoitukseeni voimarunoja, joita ei vielä ole voimaruno sivustolla. Lisään nämä uudet runot myös voimaruno sivustolle vielä tänään.
Sielun soinnut
ovat tuntemattomia
useimmille meistä,
ne matkaavat ohi
kiitävän nopeasti,
vain hetkittäin
ovat ilonamme.
Oi jospa voisin
liittää nuo soinnut
osaksi arkeani,
liitäisin
niiden siivillä
joka hetki, joka päivä,
silloin olisi eloni
kulku niin keveää.
Kyyhkysen sinisessä sydämessä asuu rauha.
Sama rauha, joka asuu sinun ja minun sydämessäni.
Kauneus asuu pienen puun sydämessä
se ei liikahdakaan
vaikka katson sinne ja huhuilen
Pyydän sitä luokseni muuttamaan
lähtemään minun sydämeni tielle
tarttumaan minua kädestä
kuin ystävää jota olen etsinyt
Olenko yksinäinen
pieni puu minäkin
täällä kylmässä maailmassa
kaiken keskellä
keskipisteessä
- yksin
Kuitenkin turvassa
monta pientä puuta
hyväsydämistä ympärilläni
valmiina tarttumaan käsiini
jos ojentaisin ne kuin oksani
kohti ystäviäni rohkeammin
Kirkkailla silmillään
se olento katsoi minuun
keskeltä synkkää pimeyttä
En voinut hymyillä
sillä minua sattui
sattui niin kovin
syvälle sydämeeni
On onni olla olemassa.
Ei muuta.
Ei mitään muuta.
Se riittää tänään, huomenna ja aina.
Hmmmmmmmmm
kaariholveja
kaikki ei aina ole
sitä miltä ensin näyttää.
On monia mahdollisuuksia
ja muotoja
riippuu näkökulmasta,
paikasta,
tilanteesta ja
katsojasta.
Todella kaunis toi viimeinen kuva ja sanat soljuvat kauniisti tekstiin, upeaa!
VastaaPoistaKiitos, tuohon Kaariholviin jouduinkin hetken aikaa etsimään sopivaa kuvaa. Olisi hyvä, jos kuva aina täydentäisi tekstiä sopivasti. Sinänsä teksti pelkästään voisi taas tuoda aivan eri ajatukset. Olen iloinen, että pidät yhdistelmästä :)
PoistaTuo sininen kukka ja sitten pisaralehdet...kuin Södergranin runoa.
VastaaPoista♥
Kuvissa on runoutta ja puutarhassa sekä erityisesti pisaroissa <3
Poista