Villejä & vapaita puutarhayllätyksiä

Etsin kamerani kanssa villeimmät ja vapaimmat voimapuutarhan asukit sekä muut omituisimmat kokeiluni. Ensimmäisessä kuvakollaasissa on kotimme varjoisan puolen kukkalaatikkokokeiluja. Ulko-oven vieressä koreissa on keskellä tähtiputki, sivuilla helminukkajäkkärä hopeisen lehdistönsä ansiosta ja korin laidoilla keltapeippiä, jonka toivon loppukesästä valuvan korin reunoilta alas.

Alareunan kuvassa on kukkalaatikko, jossa on kesäpikkusydämiä ja maahumalaa. Oikean alareunan kuvassa ovat valkotäpläimikkä ja talvio. Niiden kanssa samassa laatikossa on myös saniainen, mutta se ei näy kuvassa. Kohtuullisesti menestyvät kaikki, mutta imikät ottivat hieman kasvuvauhtia, sillä siirsin ne kukkivina. 

Näissä kaikissa kukkalaatikoissa olen tavoitelut lehdistön koko kesän jatkuvaa kauneutta enemmän kuin kukintaa. Laatikoina käytän altakastelulaatikoita ja mullan pinnassa on kerros rahkasammalta. Kerron näistä varmaan vielä uudelleenkin miten menestyvät loppukesästä. Saatan jopa kokeilla talvehdittaa laatikoissa. 

Olen aika hentomielinen monia voimapuutarhan asukkeja kohtaan. Erityisesti pidän kaikista niistä, joita luonto itse järjestelee paikoilleen. Niinpä minulla on useita männyn ja kuusen pikkutaimia kukkien seassa. Leikkaan niiden uusista kasvustoista yli puolet mitasta pois kesäkuussa, että ne tuuheutuisivat ja pysyisivät pieninä. En tiedä mihin joudun näiden kanssa. Ehkä niistä ei tule bonsaita. Ne sopisivat minulle hyvin.

Muita vapaina kulkevia yllättäjiä tässä: Ylhäällä vasemmalla ukonhattujen joukkoon on ilmestynyt kultapallo. Keltaiset kukat ovat minulla lähinnä alapihalla vanhan navetan edessä, mutta tämä poikkeus saa jäädä kotimme edessä olevaan kukkapenkkiin ukonhattujen sekaan. Kultapallostahan tulee todella iso, jos se viihtyy. Alapihalla on jo iso yksilö ennestään.

Vasemman yläreunan kuvassa karhunjuuri on lähtenyt kasvamaan uudelleen kartiovalkokuusen edessä, vaikka siirsin sen aiemmin pois juuri tästä paikasta. Kun se kerran viihtyy niin saa toistaiseksi olla. Taustalla sinisenä häämöttää vuorikaunokki, jota on nykyään kaikkialla puutarhassa. On paikkoja, joissa minun on rajoitettava vuorikaunokin menoa, sillä muuten minulla on vain vuorikaunokki merta tulevaisuudessa.

Kuvan vasemmassa alareunassa on hiekkapolun reunaan pari kesää sitten ilmestynyt kyläkurjenpolvi, joka tekee kauniit vaaleat kukat. Kauniimmat kuin muut pihapiirissä olevat luonnonvaraiset kurjenpolvet. Vuosi vuodelta kurjenpolvi on isompi. Vielä mahdun kulkemaan ohitse. Olen valmis jopa muuttamaan hiekkapolkujen paikkoja voidakseni säästää suosikkejani.

Oikean alareunan kuvassa on roosa sormustinkukka, joka on valinnut paikkansa itse polun varresta jo pari kesää sitten. Pienet siementaimet olen kerännyt hiekalta talteen ja vienyt takapihan suuntaan saniaisten luo.

Tässä ollaan menossa postipolulle, joka on kasvanut täyteen kaikkea mahdollista. Kyllä se polku siellä jossain on. Tien läheisyydessä on runsaasti kieloja, jotka tietenkin saavat levitä yhä laajemmalle pihapiirissä.

Elämänlanka on kyseenalainen suosikki, joka ilmestyy kaikkialle ja on hankala pitää kurissa. Pidän siitä kuitenkin. Toistaiseksi se ei ole paha riesa. Vasemmalla on sormustinkukka saniaisten seassa, josta se toivottavasti leviää postipolun varteen saakka.

Yrttimaallakin on pari villiä tapausta. Mintut leviävät hurjasti ja vaeltavat omilla ehdoillaan. On ihanaa aamuisin noutaa tuoksuvat teeaineet minttupenkistä. Toinen villikko on mäkimeirami eli oregano, joka leviää siementaimista hiekalle. 

Nämä olivat villeimmät ja vapaimmat voimapuutarhassa tänään. Toivon, että viihdyit ja sait itsellesikin jotain uutta ideaa. Ehkä säästät seuraavan tapaamasi pikkukuusen.