Vahvistusviesti menneisyydestä

Joskus kadotan valoisan mieleni, inspiraationi enkä löydä sanottavaa sinulle, joka poikkeat luokseni etsimään voimaa ja läsnäolon kauneutta. Tällaisena päivänä minun on hyväksyttävä oma sisäinen hiljaisuuden ja pysähtymisen tarpeeni. Otan sen vastaan ja annan sen olla minussa koko voimallaan. Katselen rauhassa ympärilleni ja odotan mitä seuraavaksi tapahtuu. Yleensä pysähtymisen jälkeen on luvassa jotain uutta ja kaunista.

Lähdetkö kanssani voimamatkalle kesäkuuhun 2010? Sinne minä nyt suunnistan, sillä sieltä löysin voimaa kauniiden kuvien ja sanojen muodossa. Ne ovat kuin vahvistavia viestejä minulle itseltäni kaukaa menneisyydestä. Aivan kuin olisin asettanut ne itseäni varten polulleni, että voisin nyt ne löytää uudelleen. Tuntuu kuin kaikki näyttäisi minulle nyt paljon arvokkaammalta kun itse olen voiman tarvitsijana.

Tule, nyt lähdetään voiman, läsnäolon ja kauneuden etsintään:

Taikarumpu soi viidakossa.

Etsin sopivan istumapaikan

mahdollisimman läheltä.

Tahdon avata sydämeni

tuolle rummutukselle;

vapauttaa kaikki lukot.

Taikarumpu löytyy luonnosta, sen sykkeestä, siitä virrasta, joka saa kukat avaamaan nuppunsa ja auringon saapumaan taivaalle joka aamu. Haluan yhä voimakkaammin olla itse mukana tuossa sykkeessä osana sitä. Tahdon, että elämänenergia minussa saa virrata vapaasti.

- Niin, minä tahtoisin sulattaa lumen ja olla ulkona lämpimässä kesäisessä illassa. Tahtoisin jo tuntea kukkien tuoksun...

Kulkija astelee niityllä verkkaisaan.
Katson kulkuaan, seuraan salaa kauempaa.
Tunnen kaipauksen, tunnen vapauden.
Missä on minun niittyni, minun vapauteni?

Vapaus on elämää vailla huolta ja murhetta. Vapaus on sitä, että voi luottaa huomiseen. Vapaus on paluuta takaisin lapsuuden olotilaan. Olen vapaa olemaan murheitta ja huolitta. Jos taivas lopulta putoaa niskaani niin ei auta yhtään, että olen kuluttanut elämäni siihen varautuen - päinvastoin. Opettelen vapautta. Yhä enemmän se on osa päivittäistä elämääni; olen vapaa syreenin kukkien lumossa ja ainakin pienen hetken tunnen miten voin ihan varmasti todella lentää.

- Niin, olen oppinut vapautta ja olen vapaampi elämään juuri minun näköistä elämää enemmän kuin koskaan. Missä on minun kiitollisuuteni kaikesta mitä minulla on juuri nyt? Voi minua! Voisinko avata silmäni näkemään oikeasti mitä ympärilläni ja elämässäni on...

Kirjan kansissa on monia kauniita kuvioita.
En avaa kirjaa, vaikka tiedän sen sisältävän minun elämäni.
Miksi en avannut, kysyy moni.

Syreenin kukinnot ovat huumaavan kauniita ja tuoksuvia. Vanha syreeni on niin korkea, että minun on taivutettava oksia saadakseni kuvia. Syreeni on taipuisa ja upotan kasvoni keskelle sen tuoksuvia kukkia.  Tähän voisin varmasti jäädä ikuisesti.

Pöydällä edessäni olevissa muistikirjoissa on useita kirjoittamiani runoja. Tänään löydän helpon tuntuisesti juuri tähän hetkeen kuuluvat tekstit.

- Niin, minulla on sadoittain ellei tuhansittain runoja ja tekstejä muistikirjoissa, koneella ja paperilappusilla. Toisinaan en näe niitä lainkaan. Unohdan mitä olen saanut aikaan. En arvosta sitä mitä jo on vaan katselen kaukaisuuteen. Tässä hetkessä on niin hyvä olla. Muistaisinpa sen aina.

Kirjoitukseni kesäkuulta 2010 jatkuu:

Aion elää elämän kirjani kaikki sivut mitä minulle on annettu. Luen kirjani kannesta kanteen. Etsin kaikki kauniit lauseet ja kuvat. Kirjoitan osan elämän kirjastani uudelleen mieleisekseni, sellaiseksi mistä olen aina uneksinut. Käytän kaikki ne mahdollisuudet mitä minulla on. En tuhlaa sivuja, en jätä ainuttakaan sivua tyhjäksi, käyttämättä. Selailen sivujani elämänjanoisena. Tahdon varmasti olla näkemässä viimeisen sivun, kääntää sen itse. Huolehdin, että kirjani sivut ovat hiirenkorvilla, käpristyneinä, osa niin luettuina, että rakkauteni elämääni kohtaan on koskettava myös niitä, jotka kirjaani selaavat. Elämä olen tässä, olen sinun, täysin sinun.

- Tässä lopussa on viesti myös minulle minulta itseltäni tähän päivään:

Avataan elämämme kirjat oikeasti ja täytetään sivumme rohkeasti rakkaudella ja elämisen riemulla niin että kirjastamme tulee oman elämämme näköinen. Aloitetaan jo tänään.

- Kyllä Sari, aion aloittaa ja jatkaa. Tänään.