Tällaisena tavallisena lauantaina voin tehdä pieniä lasnäolon harjoituksia. Hyviä harjoitteluun ja pysähtymiseen ovat erilaiset hedelmät. Otan kauneimman lautaseni kaaapista ja istahdan rauhassa lempipaikalleni.
Ihailen mandariinin kauneutta, sen väriä ja muotoa sekä valon heijastumaa sen pinnassa. Tunnen kuoren piristävän tuoksun. Kuorin mandariinin hitaasti kuin ensimmäistä kertaa elämässäni. Jaan mandariinin huolella lohkoihin ja ihastelen erikseen jokaisen lohkon täydellisyyttä ja kauneutta. Miten läpikuultavia, miten lämpimän oransseja. Syön jokaisen lohkon hitaasti. Maistelen huolella hedelmäistä makuelämystä. Kuvittelen, että tämä mandariini on kaikki mitä minulla on. Syön kunnioituksella ja kiitollisuudella.
Toi on juuri se ajatus, jolla pitäs syödä silloin kun syö, niin vatsa täyttys paljon vähemmästäkin, mutta töää nykyinen kulutusyhteiskunta jossa on aina kamala kiire, blaah!
VastaaPoistaNiin totta, usein syödään niin ettei edes huomata maistaa ruokaa :)
PoistaHei, sain blogihaasteen. Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat - jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle ja ilmoita siitä heille- kerro itsestäsi kahdeksan asiaa. Ensin kahdeksan asiaa itsestäni.
VastaaPoistaSarille (runotalo.blogspot.fi) tunnustusta voimauttavasta blogista. Sen perusteella olet muodostanut mieleeni kuvan sielukkaasta, kauniista mielestä ja halusta levittää ympärilleen hyvää.
Kiitos. Todella kauniisti kirjoitettu <3
PoistaOtan tämän vastaan kiitollisena, vaikka en voi luvata, että laitan haasteen eteenpäin. Lupaan aina yrittää, mutta ne tahtovat jäädä minulla tekemättä. Katsotaan miten käy tällä kertaa. Sanasi ovat niin kauniit, että ne kannustavat minua yrittämään enemmän ja täydemmin omana itsenäni - ihan kaikessa <3