Tuvan ikkunoista kurkisteleva aurinko sai minut houkuteltua ulos pakkaseen. Parikymmentä astetta pakkasta ei ole hirveän paljon, mutta en viihtynyt pitkään pihalla yhdellä kertaa.
Keksin uuden taktiikan: auringon kulkiessa eteenpäin tarkkailin tilannetta ikkunoista tuvan lämpimästä. Aina sopivan näkymän havaitessani kipaisin ulos kamera kaulassa. Tämä on juuri sitä mitä lapsena ei milloinkaan saanut tehdä: juoksennella pihalla pakkasessa ilman ulkovaatteita. Minua se piristi kummasti ja sain uutta voimakorttimateriaalia.
Kotimme ympärillä on metsää ja lunta katsoin mihin suuntaan tahansa. Miten innostavaa onkaan huomata auringon valon yltävän jo puutarhaan saakka. Kevättä kohti olemme menossa. Oi, miten mukavaa!
Ihana yhdistelmä tuo auringonvalo ja lumiset puut. Täällä paistaa päivä tänäänkin ja pakkanen paukkuu kahdessakymmenessä. <3 Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaNiin, minunkin on myönnettävä, että talvikin voi olla kaunis, vaikka olenkin kevät ja kesä ihminen...tänään ei näkynyt täällä aurinkoa, toivottavasti huomenna taas näkyisi <3
Poista