Pysäytä itsesi ihmettelemään
Aikaisin aamulla olin työvaatekaapillani pukeutumassa työvaatteisiini. Silloin heräsin ja huomasin mitä olen oikeasti tekemässä. Usein kuljen robottimaisesti. Teen asioita kuin puoliunessa ja tiedostamatta. Tuntuuko tutulta? Teen asioita niin automaattisesti, että hetken kuluttua on tarkistettava, että teinkö asian todella vai enkö sittenkään. Tahtoisin useammin herättää itseni tästä jatkuvasta rutiinien unesta.
Yllättäen olin läsnä vaihtaessani työvaatteita. On hienoa olla hereillä arkisissa asioissa, niihin tulee silloin ihmeellistä hohtoa. Kaikki alkaa tuntua arvokkaalta. Liu'un eteenpäin hidastetussa filmissä nautiskellen kaikesta. Hidastuksesta huolimatta etenen joutuisasti ja varmoin ottein. Tätä tahdon lisää. Minun on helppo löytää läsnäolon jatkuva virta puutarhassa kukkien kanssa puuhaillessa. Miksi en voisi nauttia yhtä paljon ihan mistä tahansa niin halutessani?
Ruokatauolla pesen omenan vesihanan alla. Tavallinen arkinen toimitus, mutta pysäytän itseni. Omenan pesemisen voin jakaa varmasti satoihin pieniin hetkiin ja osa-alueisiin. Huomaan pisaroiden kauneuden omenan pinnalla, värin, tuoksun, tunnen omenan painon kämmenellä, kuivaan omenan ja huomaan miten sen pintaan heijastuu valo.Uppoutuessani yhä syvemmälle löydän lisää asoita, kokemusta, tunnetta ja lopulta elämän ihmeellisyys on läsnä arjessani. Niin vahvana, etten keksi mihin kaiken kiitollisuuden laittaisin. Se ei enää mahdu sydämeeni. Onni pursuaa yli.
Ai - onko kuvassa se mitä luulet siinä olevan? Kyllä. Yllättävän kaunis.
Ps. Sydänjuurilla blogissa on hieno kirjoitus Pienistä iloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti