Voimakortti nro 15

Odotan auringon pilkahduksia,

hymyileviä ja nauravia ihmiskasvoja.

Saan niistä voimaa päivääni.

Tänään sain astella kirkkaassa valossa. Niin kirkkaassa, etten tahtonut nähdä eteeni. Aurinko paistoi niin matalalta, että se häikäisi. Tuntui niin hyvältä tavata aurinko ja valoisuus pitkän harmaan ajan jälkeen. Arvostaisinko paistetta niin paljon, jos sitä olisi joka päivä? Tiedän, että en arvostaisi.

Ajatukseni kulkevat heti niin moniin asioihin, joista tulee näkymättömiä silloin kun ne ovat läsnä jatkuvasti. Sama pätee ihmisiin. Ihaniin hymyileviin ihmiskasvoihin. Niitä ei ole koskaan liikaa. Jos sellainen on vierelläsi ollut tänään edes pienen hetken, niin olethan kiitollinen.

Minua ilahduttivat tänään erityisesti voimakorttipyynnöt, joita on täällä blogissa ja todella runsaasti facebookissa sekä sähköpostissani. On ihanaa, että saan ottaa voimakorttipakastani niin monelle ihmiselle voimakortin.

Jätän itselleni tähän muistutuksen, etten koskaan muuttuisi vaan osaisin aina arvostaa jokaista yksittäistä ihmistä. Saan palvella ihania ihmisiä RunoTalon kautta. Tärkeää ei ole määrä vaan jokainen ihminen yksilönä on tärkeä. Liian helposti tulee tuijotettua numeroita ja tykkäysten määriä. On mukavaa kun tykkäyksiä on paljon, mutta siitä ei saa tulla itsetarkoitus. On kuunneltava omaa sydäntään ja toteutettava sen tahtoa ilman muita päämääriä. Kaikki muu hyvä elämässä seuraa sen jälkeen itsestään.