Valoa vanhan kaivon kannella

Oletteko huomanneet valon? On ollut niin paljon sateisia pimeitä päiviä, että valo saa ainakin minut haltioitumaan ilmestyessään. Saatan jähmettyä paikoilleni katsoessani ulos ikkunasta, sillä valo on niin ihmeellisen kuulas. Aurinko ei ole näkyvissä, mutta jossain pilvimassojen takana se saa aikaan taikahohdetta. Minun on mentävä ulos kuvaamaan valoa. Näen sitä kaikkialla. Se heijastuu erilaisilta pinnoilta saaden kaiken hehkumaan.

Metsässä on vanha kaivo. Se on niin vanha, että sitä on melkein mahdoton löytää. Vanhalle puiselle kannelle on syntynyt pieni maailma. Tuntuu kuin kannella tanssisi joukkio iloisia metsänhenkiä. Koko metsä ympärillä on kuin lumottu. Tiedän, että minua tarkkaillaan. En ole yksin tässä taikametsässä.

Toivon, että kaivon kansi kestäisi kaiken painon mitä sen päällä nyt on. Siinä on sammaloitunut kivikin. Annan ajan tehdä tehtävänsä. Ehkä jonain päivänä kivi on pudonnut kaivoon. Hitaasti puut kasvavat isommiksi vieden yhä enemmän tilaa pienemmiltä kasveilta. Saattaa olla, että estän puita kasvamasta kovin isoiksi, sillä tahtoisin säilyttää tämän pienoismaailman mahdollisimman pitkään. On hienoa seurata mitä seuraavaksi tapahtuu. Keväällä näyttää varmasti ihan erilaiselta.

Lisää kaivonkansikuvia löytyy täältä.