Eilinen kuva & voimaruno facebookissa oli tykätty, joten kokeilen vielä uudelleen kuvaa ja tekstiä yhdessä. Valitsin vieläkin runon uusimpien tekstieni joukosta. Tänään aamulla huomasin uusien runojen kirjoittamisen olevan vaikeaa. Ehkä oli suorituspaineita kirjoittaa hyviä runoja julkaisua varten. Olen huomannut, että sellaiset ajatukset eivät edistä luovuutta. Siksi en suosi uusimpien runojeni julkistamista vaan käytän mieluummin vanhempia tekstejä. Silloin voin huijata itseäni uskomaan, että kirjoitan vain itselleni - silloin olen vapaa. Toinen syy luovuuden lopahtamiseen voi olla väsymys, sillä tein normaalia pidemmän työpäivän eilen tavaratalossa. Luovuus tarvitsee kevyttä energiaa, että se voisi virrata. Ainakin minun tapauksessani.
Tämä kirjoittamani runo on minulle surkuhupaisa. Mielestäni se kuvaa hyvin tätä aikaa, jota elämme. Hauskinta on, että tämän tekstin voi tulkita useammalla tavalla.
Mihin se aika katoaakin, myös eläkeläisellä ei aika riitä. :-)
VastaaPoistaNo, sehän se juuri hyvin kummallista onkin :)
Poista