Jalokivet olivat haudattuina
syvälle merenpohjan uumeniin
Pieni delfiininpoikanen
oli nähnyt ne kerran aikaisemminkin
mutta vasta nyt hän ymmärsi niiden kauneuden
Pieni poika selässään
hän oli tullut nyt niitä noutamaan
Vihdoin oli tullut aika
jolloin maailma olisi tarpeeksi jalo
nämä kalleudet vastaanottamaan
He olivat sukeltaneet yhdessä ennenkin
he olivat löytäneet monia aarteita
mutta tämä oli kaunein ja kallisarvoisin kaikista
He nousivat pintaan
ja pienen pojan ruskealla iholla
kimalsivat sadat vesipisarat
Delfiinin iloinen nauru kiiri kauas
kun he lähestyivät rantaa
Timantit olivat pojan kädessä
hän levitti ne hiekalle
niin että aurinkokin voi ne nähdä
Aurinko katsoi
ja timantit kimalsivat
kauniimmin kuin koskaan ennen
Hiekka oli timanteille uusi koti
lämmin ja polttava
kuitenkin turvallinen
Pieni poika tiesi mitä hänen oli tehtävä
hänen oli löydettävä sopiva paikka
jossa timantit voisivat hoitaa tehtäväänsä
Delfiinin avulla poika selviäisi
hän tiesi että delfiinillä oli vanhaa tietoa
sellaista jota kukaan ei tiennyt
kertoa vielä missään
Kaksi yötä pieni poika istui rannalla
kuunnellen delfiiniä
opetellen ulkoa koordinaatteja
ja merenkulun sanastoa
Lopulta poika tiesi olevansa valmis
hän keräsi hellästi kaikki timanttinsa
kangaskääröön ja lähti matkaan
35 vuotta poika kiersi meriä ja lahdenpoukamia
jakaen timantit paikoilleen
Kuka niistä kuului minnekin
sen tiesivät vain poika ja delfiini
Lopulta poika ei ollut enää poika
eikä delfiinikään enää niin nuori
mutta uutterasti poika jatkoi työtään
Viimein hän oli päässyt vuorijonolle
jolle hänen tuli asettaa viimeinen timanttinsa
Jokainen timantti oli yksin
mutta tämän timantin asettamisen jälkeen
kukaan timanteista ei olisi yksin
Aurinko tähdet ja kuu
yhdistäisivät nämä timantit
ja antaisivat niiden alkaa
suorittaa suurta tehtäväänsä
Kaikki delfiinit maailman valtamerissä
tiesivät tuona hetkenä
että nyt oli viimeisinkin timantti
asetettu paikoilleen
Poika kuuli laulun
joka oli niin kaunis
että sitä ei voisi unohtaa koskaan
Laulu kertoi maailmanrauhasta
se oli juuri alkanut
Se alkoi meristä
*
Nuo pilvikuvat ovat jo ihan sinällään ilman sanojakin aivan mahtava visuaalinen runo. Kiitos, sain kuvista ihanan alun päivälleni.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun kuvasin pilviä. Ne olivat yllättävän moni-ilmeisiä. Ole hyvä :)
PoistaAivan mahtavat kuvat.
VastaaPoistaKiitos, pilvet ovat ihmeellisiä. Kunpa muistaisi useammin katsella niitä.
PoistaUpea ja lohdullinen kuvatarina! Onko tämäkin tarina aamuhetken tulosta? Nyt täytyy kyllä aloittaa myöskin, jospa muutaman runon saisi pitkästä aikaa.
VastaaPoista(Nyt on helppoa kirjoittaa tähän ja kaikki edelliset kommentit näkyvät niin helposti ja suurena tuossa edellä. Hieno juttu, eikä ollut vaikeaa, eihän :-))
Aamuhetken vaikutusta on varmasti se, että lähdin yllättäen kuvaamaan pilviä. En muista aiemmin juurikaan kuvanneeni niitä. Teksti on syntynyt muutamia vuosia sitten (luultavasti aamusivujen voimalla kuitenkin) ja aina välillä julkaisen sen täällä uudelleen, kun tunnen sen itselleni ajankohtaiseksi. Jokaisella kertaa muokkaan tekstiä hieman uuteen muotoon eli se elää. Muuten aamusivut ovat kyllä jo parissa aamussa tehneet ihania pikkuihmeitä päiviini. Aloita vaan aamusivuilut :)
VastaaPoista(minäkin nautin tästä uudesta kommettisysteemistä - eikä vaikea, ei ;))
-taitaa olla komediasysteemi...kommenttisysteemi - hih!
Poista