Ajattelin tänään metsämansikoiden olevan juttuvuorossa.
Valkoiset kukkaset heteineen vilkuttivat iloisesti ilta-auringossa.
Juuri kun olin kuulemassa sisimmässäni
metsämansikoiden iloisen puheensorinan,
alkoi jokin etäisesti haitata keskittymistäni.
Käänsin kameraa hieman oikealle,
sillä pääni sisäiset korvat kuulivat
jonkun huutelevan innokkaasti.
Se oli tämä harjaneilikan kukkanuppu,
joka minulle huuteli.
Nuppu aivan loisti auringossa.
Sammaleinen kivi loi kauniin taustan.
Harjaneilikan vuoro siis puhua tänään.
Palaan kohta
kunhan ensin käännän viestin
meidän ihmisten kielelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti