sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kirjoittaminen blogiin ja facebookiin

Onkohan kaikilla jotka kirjoittavat blogia yhtä aaltoilevaa oloa kuin minulla? Olen kirjoittanut 2009 heinäkuusta asti säännöllisesti. Näiden vuosien aikana olen ajellut vuoristoradalla. Ollessani korkealla aallonharjalla tunnen valtavaa onnistumisen iloa. Kiitäessäni alamäkeen joudun ahdistukseen. Silloin kaikki aiemmin kirjoittamani vaikuttaa yhdentekevältä.



Ehkä tämä kaikki johtuu vaihtelunhaluisesta luonteestani. Persoonani ei siedä yksitoikkoisuutta, vaikka kaipaankin rauhaa ja tasapainoa. Aallonpohjalla minulla on tapana useamman päivän alakulon jälkeen löytää valo ja innostuminen uudelleen syväanalyysin kautta. Pysähdyn kirjoittamaan. Jäsentelen ajatuksiani uudelleen. Mietin mitä, miksi ja miten. Tähän asti se on aina toiminut. Jos se ei toimi heti, niin muutaman päivän kuluttua viimeistään on apua tulossa.

Jäsentelin ajatuksiani blogin ja facebookin päivittämisen eroavaisuuksista. Nämä kaksi ovat yllättävän erilaisia siinä miten niitä luetaan ja seurataan. Mielestäni facebookin päivitykset on oltava nopeasti katsottavissa ja pidemmät tarinat sopivat paremmin tänne blogiin.

Tässä samalla huomaan miettiväni miten iso merkitys on otsikolla. Olisi tärkeää, että otsikko kertoisi selkeästi mitä juttu pitää sisällään. Siksi en saisi tunkea samalla kertaa liian montaa erilaista asiaa päivitykseeni. On reilua lukijaa kohtaan, että hän saapuessaan paikalle löytää sen mitä otsikko lupaa. En halua olla iltapäivälehti, joka huiputtaa toistuvasti suurennelluilla otsikoillaan.

Kirjoittaminen on minulle hyvä keino selkeyttää ajatuksiani. Uskon, että se on sitä monelle meistä jotka kirjoitamme mielellämme. Varmasti on olemassa monia tapoja hakea itselleen vastauksia. Minulla on onni omistaa puutarha, jossa on mahdollisuus saada apua luonnossa pysähtymisen kautta.


Vietin aikaa puutarhan lämmössä kuvaten tämän kuvasarjan, joka kulkee tämän kirjoitukseni mukana. Tarkkailemalla samaa kasvia rauhassa voi löytää jatkuvasti uusia näkökulmia. Sama toistuu kirjoittamisessa ja ajattelemisessa. Pysähtyminen on hyvä keino saada vastauksia. On vain odotettava kärsivällisesti ja annettava mielensä tyhjentyä kokonaan. Sitten on tilaa nähdä uusin silmin ja kuulla selkeämmin.


Mitä pidempään olen puutarhassa rauhassa sitä enemmän löydän uutta. On hämmästyttävää huomata havaitsevansa aina vain enemmän. Helposti kuvittelee jo parin minuutin jälkeen nähneensä kaiken.


Puutarhassa vietetyn hetken jälkeen tunsin uudistuneeni. Sain energiaa kerätä ajatukseni sanoiksi. Löysin lauseita, joista sain rakennettua uuden innostuksen ja selkeyden tunteen.

Voin vapaasti kokeilla erilaisia asioita kirjoittamisessani. Aina voin palata takaisin entiseen tai keksiä jotain ihan erilaista. Olen vapaa innostumaan ja nauttimaan siitä mitä teen. Minun ei tarvitse laatia itselleni pysyviä sääntöjä tai noudattaa muiden laatimia ohjeita siitä miten pitää toimia.

Tästä illasta alkaen tämä blogi ja facebook eivät noudata enää tähän asti käytössä ollutta mallia. Kirjoitan tätä blogia keskittyen oikeasti jakamaan enemmän sitä mitä Runotalossa tapahtuu. Todellisuudessa Runotalon tapahtumat ovat paljon oman elämäni tapahtumia, joten blogi muuttuu ehkä enemmän päiväkirjan tapaiseksi. Facebookiin laitan yhden kauniin kuvan jokaisena iltana n. klo 22. Kuvan seurana on oma mietelmäni. Linkitän facebookiin aina blogikirjoitukseni, joten niitäkin pääsee helposti sitä kautta seuraamaan.

Annan itselleni luvan jakaa myös linkkejä aiempaa enemmän. Tarkoitan sellaisia hyödyllisiä linkkejä, jotka kiinnostavat minua itseäni. Osa niistä kiinnostaa varmasti myös lukijoitani. Samalla saan linkit itsellenikin talteen. Niin, blogiahan oikeastaan kirjoittaakin juuri itselleen, eikö vain? Tietenkin on hauskempaa, jos joku poikkeaa lukemassa ja kertoo löytäneensä jotain itselleen.

Tärkein oivallukseni on, että on tehtävä asioita, joista oikeasti nauttii. Vapaana, miettimättä mitä muut ajattelevat tai mistä muut pitävät. Kun tekee sellaista mistä itse nauttii niin silloin se heijastuu myös muille lopputuloksessa. Silloin tekemisessä on flowta ja se on parasta. Siihen pyrin jatkossa yhä enemmän.

Tärkeintä on tehdä asioita, joista oikeasti nauttii!

9 kommenttia:

  1. Vau, olipa hieno postaus! Kun tuntuu siltä, että on tehtävä muutoksia, silloin ne kannattaa tehdä. Blogi muuttuu kuten koko elämäkin. Uusi näkökulmasi kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
  2. Viisasta toimintaa! Kuunnella ja toteuttaa itseään ja olla luova, valmiina muutoksiin aina tarpeen tullen. Pysähtyä, kun suunta ei ole selvä, ja jatkaa taas kun sumu hälvenee...

    Ajatukseni pysähtyivät erityisesti tuohon kohtaan, että puutarhassa vasta oltuaan samassa paikassa katsomassa pidemmän ajan, näkee tiettyjä uusia asioita. Niinpä. Harmi, että nykyään ihmiset vain hotkivat hetkiä ja tilanteita rynnäten vauhdilla seuraavaan muka parempaan. Minäkin. Ja niin paljon ihanaa jää näkemättä, kokematta... Ja tulee turha stressiolo.

    Ihanaa, inspiroivan luovaa kesänjatkoa Sinulle!

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus! Ja tuntui tutulta, mitä omin sisinkin sanoo. Olipas kiva lukea sinun blogiasi, yleensähän tulee pelkästään katsottua (kuvia). Oppi uutta sinusta. :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä, vuoristorataa on välillä minullakin :) Ihana kirjoitus joka saa ajattelemaan... minulla on aivan liian monta asiaa yleensä samalla kertaa. Mielikuvani blogistasi on rauhallinen ja kaunis, kuten tämäkin postaus.

    VastaaPoista
  5. Marja-Leena, hienoa, että pidit :) Muutos on hyvä, mutta aiheuttaa usein pienen myllerryksen. Katsotaan miten saan uuden linjan pidettyä.

    Kiki, tuntuu hyvältä ajatella, että voi pysähtyä, miettiä suuntaa ja jatkaa kun sumu hälvenee - hyvin sanottu. Kiirettä ja hotkimista tapahtuu meillä kaikilla, se vain tuntuu imaisevan mukaansa. Kiitos inspiraation toivotuksista, toivon samaa myös sinulle ja luovuutta paljon myös ihan meille kaikille!

    Shantasha, on niin mukava kuulla, että tämä teksti oli mielenkiintoista luettavaa. Tunsin itsekin onnistumisen iloa enemmän kuin aikoihin. Sellaiset hetket ovat tavoittelemisen arvoisia, mutta niiden pitäisi antaa syntyä kuin itsestään. Sieltä omasta sisimmästä :)

    Anja, hyvä, että en ole ainut vuoristoradalla ajeleva :) Voihan olla, että joskus on ihan ok, laittaa monta asiaa kerralla - ehkä juuri siinäkin voi olla jokin jutun juju :)

    VastaaPoista
  6. Tuntuu hyältä tavata joku muukin, joka haluaa muutoksia ja välillä väsyy vanhaan ja monta kertaa tehtyyn.
    Tämä on hieno postaus, toivottavasti sait siitä itsellesi voimaa ja intoa jatkaa. Kun tekee itselleen, tekee aidosti ja parhaiten. Hyvä niin, siitä me lukijatkin pidämme.

    Ai niin, terveisiä kesälomamatkalta. Ja vielä, kun nyt olet uudistanut blogiasi, uudista tämä kommnetointiläpyskä myös sellaiseksi, että se tulee tuolta tekstin alta. Siihen olisi paljon helpompi kirjoittaa ja sitä lukea.

    VastaaPoista
  7. Uuna, profiilikuvasi on uudistunut eli muuttunut :) Sain voimaa ja intoa jatkaa - juuri niin - aitous on hyvästä.

    Kiitos terveisistä! Ja olen katsellut muiden hienoja kommentointiläpysköitä, mutta en ole hoksannut miten muutos tehdään...täytyy katsella uudelleen asetuksia, josko nyt hoksaisin. Minustakin se on hieno juuri se toisenlainen kommentointi... :)

    VastaaPoista
  8. Ensikertaa täällä mutta todennäköisesti ei viimeistä.
    Olen niin samaa mieltä tuosta, että on tehtävä asioita, joista oikeasti nauttii. Aina se ei tietenkään ole mahdollista, mutta siihen, miten suhtautuu vähemmän nautittaviin velvollisuuksiin voi onneksi vaikuttaa.
    Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että löysit tänne. Yritän opetella löytämään jotain keskittymällä siihen mistä nautin. Olen varma, että siinä on jotain mitä pitää vielä keksiä, mutta en ihan tiedä mitä se on. Suunta on varmasti oikea. Velvollisuuksissakin voisi olla jokin nautinnon piirre olemassa läsnäolemisen kautta.

      Tervetuloa uudelleenkin ja mukavaa, että jätit viestin.

      Poista