En pidä ruusuista, virkkoi perhonen
ja virkkasi yhä uudelleen ruohonkorsista itselleen nuttua.
En minäkään, vastasi toinen pienempi perhonen,
pidän vain nokkosista.
He olivat istuneet siinä paikassa jo useita vuosia
ja tämä sama keskustelu toistui samanlaisena joka päivä.
Ruusu kuunteli hiljaa, se ei välittänyt laisinkaan,
samoin nokkonen, sitä huvitti ja ärsytti koko juttu.
Tarina perhosista keskustelemassa kuvaa minulle kaavoihin kangistumisen huvittavuutta. Niin moni asia olisi helpompi, jos ei olisi välttämätöntä olla pysyvästi jotain mieltä. Toki on otettava kantaa asioihin ja se onkin ihan toinen juttu se. Ehkä tarina voisi kertoa myös kateudesta tai siitä miten kaikkien sanomisille ei aina kannattaisi antaa niin paljon painoarvoa.
Jokainen tuntee oman itsensä parhaiten, joten siksi myös parhaat vastaukset itsellemme tulevat itseltämme. Joskus on vaikea löytää vastauksia, sillä ne ovat usein liian itsestäänselviä tai niin lähellä, että niitä ei edes huomaa. Silloin on hyvä antaa itselleen aikaa. Kaikkia vastauksia ei tarvitse olla heti. Mutta kuten tarina perhosista opettaa niin omia asenteitaan voisi välillä tarkastella uusista näkökulmista.
Ps. Kokeilen julkaista voimakortteja iltamyöhäisellä. Yksi voimakortti jokaista aamua eli päivää varten on tavoitteeni. Laitan kortin illalla niin se on varmasti ajoissa valmiina aamulla luettavaksi ja ehdin keskittyä kortin valmisteluihin kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti