Keväinen kirkas valo läpivalaisee sieluni kuin likaisen ikkunaruudun. Olen tukkoinen ja tunkkainen. Kaipaan kunnon puhdistusta. Luulin olevani puhtoinen ja kirkas, mutta olen erehtynyt. Aloitin jo puhdistamisen uloimmista kerroksistani, mutta se tekee himputin kipeää. Joudun katselemaan itseäni rehellisesti ja se ei todellakaan ole hauskaa. Teen sen kuitenkin ja aion edetä myös sisempiin kerroksiini ja kaikkein pinttyneimpiin osiin, vaikka tiedän etten tule pitämään kaikesta mitä löydän.
Kylläpä tämä sopii minunkin tämänhetkiseen elämääni hyvin. Teen pitkää, pitkitettyä kevätsiivousta sekä kodissani että itsessäni. Välillä tuntuu, ettei jaksa enempää mutta puhtaus tuo uutta energiaa sekä kotiin että mieleen.
VastaaPoistaKun pyyhkii hämähäkinseittejä oman mielen varjoisista nurkkauksista, paljastuu vanhoja aarteita, joita ei muistanut olevan olemassakaan.
Olen ehkä kertonutkin, että tein viime kesänä neljä taulua niin, että poltin niiden avulla vanhoja kipeitä asioita, samalla liekit muotoilivat tauluni valmiiksi. Täytyykin muistaa laittaa kuvat uusille kotisivuilleni. Minulla on linkki sinne UUnan blogin sivussa.
VastaaPoistaTämä on hieno postaus!
Minäkin siivoan koko taloa todella hitaasti, mutta jokaisena päivänä teen pienen palasen ja yritän heittää turhaa pois. Töissä on ollut hyvä tunne heittää pois vanhoja paperipinoja nyt kun työpisteeni muuttuu.
VastaaPoistaUuna, sinun taulujasi tulen katsomaan jossain vaiheessa, kun ovat ilmestyneet.
Hyvää viikonlopun alkua teille kumpaisellekin Marja Leena ja Uuna. (kirjoitin jo toistamiseen tämän kommentin kun ensimmäinen kirjoitus katosi - tekniikka on riemastuttavaa...)