Minulla on sellainen olo, että haluan nyt kirjoittaa erityisen todellisesti, avoimesti ja rehellisesti itsestäni. Kerron yleensä aina täällä hyvistä hetkistä, sillä elämässäni on niitä paljon ja olen aina pystynyt näkemään helposti asioiden hyvät puolet. Olen hieman pettynyt itseeni tänään, sillä positiivisuuteni oli hetkellisesti täysin kadoksissa. 
On helppoa olla tasapainoinen, onnellinen ja elämänmyönteinen silloin kun olen metsässä tai puutarhassa. Työssäkin on hymyä ja iloa usein vaikeinakin hetkinä. Tänään unohdin hetkeksi positiivisuuteni. Niin taisi tapahtua eilenkin ja ehkä viime viikollakin, kun tarkemmin ajattelen. Kiire ja stressi saavat kovin helposti otteen, ne imevät mukaansa ja saavat unohtamaan sen mikä on lopulta todellista. Haluaisin osata kirjoittaa siitä. Ehkä tätä voisi kutsua stressinhallinnaksi tai pysymiseksi oikeassa todellisuudessa. Läsnäolo on kaiken avain.
Yritän oppia kokemastani. En todellakaan halua, että minua hallitsee jokin negatiivinen voima, joka saa kiroilemaan ja paiskimaan tavaroita. En osoittanut turhautumistani varsinaisesti kenellekään työkaverille, mutta unohdin hetkeksi vastuuni valoisamman asenteen levittäjänä. Tiedänhän varsin hyvin miten paha olo leviää ympärille ja siitähän itse saarnaan täälläkin voimakorttieni kautta päivittäin. Kotiin saapuessani ajattelin, että kokeilen omaa lääkettäni eli otin voimakortit käteeni. En edes pystynyt keskittymään. Olin ajanut kotiin liikenteessä kuin zombi. Hyvä kun jaksoin raahautua sohvalle, johon nukahdin useammaksi tunniksi. Voimakorteista ei siis ole apua, jos olet ihan kaputt. Tiedän kuitenkin nyt yhden asian minkä voin tehdä jatkossa paremmin.- on muistettava levätä tarpeeksi ja yritettävä löytää vapaata mielellään kaksi päivää peräkkäin, jolloin mieli irtautuu työasioista oikeasti
Yritän nyt analysoida omaa räjähtämistäni. Aamu oli ihan hyvä ja kaikki sujui ihan mukavasti. Toki muutamia takapakkeja tuli asioiden etenemisen kanssa kuten nykyään varmaan jokaisella työpaikalla tulee. Niitä ihan normaaleja hidasteita: Sähköposti tökkii, kopiokoneessa ei olekaan paperia tai se on ihan vääränlaista, jokin menee tukkoon eikä suostu toimimaan ja se mitä suunniteltiin alunperin olikin ihan turhaa. Nykyään suunnitelma A on lopulta käynyt varmaan kaikki aakkosten kirjaimet läpi ja ehkä Ö voi jo toteutua toddellisuudessa. Tätä asiaa minun on vaikea hyväksyä. Minä tahtoisin, että suunnitteluun käyttämäni aika tulisi hyödyksi ja tehoksi, mutta niin ei tunnu käyvän. Miksi ihmeessä suunnittelen yhtään mitään? Koko maailma taitaa nykyään perustua erilaisille suunnitelmille, jotka menevät helposti uusiksi. Ei ole ihme, että on stressiä ja meinaa mennä hermot.
Nyt istun kädet puuskassa tuijottamassa ulos keittiön ikkunasta ja huokaistessani kuulen ajattelevani: Eikö me oikeasti voida tehdä tälle asialle yhtään mitään? Mitä ihmettä me kaikki ihmiset oikein olemme tekemässä?
Pahoitteluni, että tässä kuvassa ei ole peruna vaan jotain ihan muuta.
Suunnittelin kyllä laittavani perunan kuvan...
Jos haluan kasvattaa perunan niin ostan hyvän siemenperunan, muokkaan maan ja kaivan perunan sinne. Vaalin ja hoidan syntyvää taimea koko kesän ja sitten saan syksyllä hyviä perunoita. Tämähän on erityisen yksinkertaista. Voisin tietysti tehdä tietokoneella hienon suunnitelman perunalle, sitten ennustaa säät ja kastelut...loput varmasti jo arvaattekin.
Etsin nyt epätoivoisesti työelämän läsnäolon taitoa. Haluaisin ainakin itse pystyä säilyttämään tasapainoni ja energiani kaiken hullunmyllyn keskellä, kun tietoa ja kehitystä virtaa ohitseni valtaisalla vauhdilla.
On olemassa pieniä kikkoja, joita voi kokeilla. Ehkä niillä voi välttää joutumisen myrskyn keskukseen.
- hengittäminen - on hengitettävä syvään ja hartaasti riittävän usein
- tehtävä yksi asia kerrallaan - ei päällekkäistä monen tehtävän suorittamista
- ruoka - ja kahvitauot - keskity syömiseen, äläkä mieti ja puhu työasioita tauolla
- simppeli lista tehdyistä asioista - ei tekemättömien asioiden listaa
Tunnen valtavaa tahtoa keskittyä perusasioihin työelämässä. En vain tiedä miten se tehdään. Uskon lujasti, että se poistaisi stressiä. Palaan voimakorttien pariin. Rauhoittuneena ja usean tunnin sohvanokoset nauttineena pystyn jo auttamaan itse itseäni. Etsin vahvistavan positiivisen näkökulman tähän asiaan. Otan korttipakan käteeni ja valitsen sattumanvaraisen kortin itselleni. Tässä se on.
Blissfully Happy - Ikionnellinen
Pienen ja isommankin ihmisen iloiset ja onnelliset hetket voivat syntyä pienistä asioista. Ala kiinnittää huomiota pieniin arkisiin mukaviin asioihin ja huomaat hymyileväsi yhä useammin.
Tästähän se sitten lähteekin etenemään heti maanantaina!
Olen kirjoittanut aiemmin kiireestä Kiireen heikkenevä olemus
ja iloisen asenteen tärkeydestä Työpaikoillamme on hymyileviä kultakimpaleita
Hyvänolon vinkeissä on kirjoitus Läsnäolosta
Lisää voimakortteja täällä ja kortit voit hankkia itsellesi täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti