Kuistin ikkunalla minua ilahduttavat nämä pirteät pelargoniat. Ne ovat heränneet kevääseen ihan itsekseen.
Lokakuussa nostin ne sisälle koreineen sellaisenaan. Annoin olla kaikki kuivat lehdet. En kastellut niitä kertaakaan talven aikana.
Tammikuussa huomasin, että ne alkoivat herätä. Silloin puhdistin kaikki kuolleet lehdet pois. Nyt nämä pelargoniat saavat hymyn kasvoilleni joka kerta kun kuljen niiden ohi. Nyt olen antanut vähän vettäkin.
Heinäkuussa 2011 pelargoniat näyttivät tältä ulkosalla kuistin ikkunan alla. Toivon, että ne ihastuttavat minua taas tulevana kesänä.
Ehkä jonain päivänä pelargoniat kukkivat Runotalon ikkunalla - sen oikean Runotalon, joka on toistaiseksi hirsikasana. Jokainen päivä on täynnään pieniä askeleita, jotka edesauttavat Runotalon rakentumista. On hienoa, että kaikella mitä teen on tarkoitus. Unelma elää.
Ihana tuo kolmas heräävä kuva. Niin kaunis.
VastaaPoistaSaan tänä vuonna kasvihuoneen, joten sitten minäkin saan varmaan jotain kasvavaa kuvaan. Meillä on tällainen metsäinen tontti,jonka maaperä on niin hapanta, että harvat lajit viihtyvät. Onneksi puolukat, kanervat, jäkälät sentään.
Ihanaa, että otit kirjaimet pois :-D
Onnittelut kasvihuoneesta! Minulla ei toistaiseksi ole kasvihuonetta, kun olen pelännyt työmäärää. Olen niin nautiskelija puutarhanhoidossa, etten ole varma riittäisikö kärsivällisyyteni. Ehkä vielä uskaltaudun joku päivä hankkimaan oman :) Tottahan toki otin kirjaimet pois, tekisi mieli tehdä yksi postaus siitä aiheesta ja pyytää kaikkia tekemään samoin. Ihmetyttää, kun niistä kirjaimista on tullut niin tosi vaikeita hahmottaa. Mukavaa tiistai-iltaa sinulle!
VastaaPoista