Leiju arjessa villisti taikamatolla

Istuessani hiljaa taikamatollani

joka ei enää lennä koskaan minnekään

voin tuntea sen kokemusten äänet

Voin kuulla miten säkkipilli soi

käärmeenlumoojatar tanssii

hiljaa keinahdellen

 

Voin aistia

mitä matto on kokenut

 

Olen lukemassa kirjaa

tarinaa

seikkailua

 

Se on loppumaton ja villi

Voisiko olla niin, että elämämme arki voisi olla aivan mieletön seikkailu? Kokeile, vaikka vain pari minuuttia. Mitä tahansa teetkin, tee se kuin ensimmäistä kertaa.

Niin tahdon

Olen sytyttänyt kynttilän

valon joka loistaa
katseessani joka hetki


Niin tahdon


Olen sytyttänyt tulen
jonka liekit ovat kuumemmat
kuin yksikään tulesta syntyvä hiili
tulen joka polttaa reiän
jo pelkällä katseellaan

Niin tahdon


Tuli ei pala ellei se saa ilmaa
on muistettava hengittää
Hengittää aidosti ja syvään
oikeasti ilmaa keuhkoihin
muuten elämän tuli ei voi palaa


Tuli palaa kauniilla
puhtaalla liekillä
saa aikaan inspiraation helmen


Se syntyy hitaasti
yllättäen syttyy loistamaan
kuu kauniina talviyönä taivaallaan


Niin tahdon
Runotalo

Olen useasti kertonut kirjoittavani omia terapiarunoja. Runojen ja kuvien kautta voi kohdata hyvinkin vanhoja pelkojaan ja selvitellä tunteitaan. Vastoinkäymiset ja heikkoudet voi kääntää vahvuudeksi ja voimaksi. Löysin vanhan runoni ja se löysi seurakseen tämän kuvan. Ei tästä sen enempää eikä sen tarkemmin omalta kohdaltani.

Omistan tämän runon ja kuvan läheisilleni sekä kaikille niille, joiden elämää tuli on jollain tavalla koskettanut tai koskettaa.

Voimakortit & Voimatuotteet - uusi blogi!

Kuinkahan tämän nyt kertoisin? Kun asia on niin, että aloitin jälleen yhden uuden blogin. Minulla on jo aika monta blogia, mutta taidan keräillä niitä. Ihmisethän keräilevät ja hamstraavat monenmoisia asioita.

Runotalon nettikauppa uudistuu ja perustin Voimakortit & Voimatuotteet blogin. Blogi tukee nettikauppaa ja antaa ideoita tuotteiden käyttöön. Kevään aikana on tulossa tuoteuudistuksia ja uusia tuotteitakin. Toistaiseksi blogissa on vielä vähän tietoa, mutta ahkerasti siirrän sinne joka päivä lisää tietoja. Uuteen blogiin voi tutustua tästä.

Syvällisiä ajatuksia puutarhapenkillä II

Kadotettu aarre odottaa sisimmässämme,

pyytää tulla huomatuksi, löydetyksi.
Emme avaa kantta, emme kurkota, katso
mitä sieltä oikeasti löytyy tässä todellisuudessa.
Katsoessamme eteenpäin rohkeammin
voimme löytää aarteemme.
Eiliseen tukeutumalla se ei tule esiin
vaan häipyy pois kuin uni,
jota emme enää löydä.

Katso siis rohkeasti sinne minne
et ole aiemmin rohkaistunut katsomaan.
Mitä siellä näet sellaista joka on sinun?
Ota se ja käytä sitä,
se on sinun oikeutesi, sinun lahjasi.
Runotalo

Aarre on sisimmässämme meillä jokaisella. Kyky ja tahto elää elämää joka päivä, joka hetki tehden siitä itselleen parhaan mahdollisen. Tarkkailemalla ympäristöään voi löytää monia asioita, joista voi olla kiitollinen ja onnellinen. Kiitollisuus sydämessä on hyvä tunne, joka tekee olosta kevyen. Uusi mahtava vielä kirjoittamaton, elämätön, kokematon päivä on aina edessämme. Aion elää täydemmin. Aion kasvaa ja kehittyä ihmisenä, nähdä mitä minulla on annettavana maailmalle ja mitä kaikkea voin siitä myös itselleni saada: elämän kokemusta, muistoja, tunteiden vuoristorataa ja mitä kaikkea vielä?

Maailmassa asuu miljoonittain ihmisiä,
jokainen heistä on erilainen.
Juhli omaa ainutlaatuisuuttasi,
nosta malja joka päivä sille,
että olet niin omanlaisesi, ainutkertainen.
Etsi tuota ainutlaatuisuutta sisimmästäsi,
tee siitä näkyvää ja kaunista,
anna sen loistaa, johdattaa kulkuasi.
Silloin et voi kulkea väärille poluille
ja pääset varmasti nopeasti perille.
Runotalo

Olen viime aikoina tuntenut erityistä iloa omasta ainutlaatuisuudestani ihmisenä. Olen myös nauttinut muiden ihmisten ainutlaatuisuudesta. Tunnen, että mitä enemmän löydän omia erikoispiirteitäni ja mitä paremmin opin hyväksymään ne, jopa rakastamaan niitä, niin sitä enemmän alan saada noista piirteistäni irti. Alan löytää oman voimani, joka ei olekaan kovin vähäinen. On hyvä tunne seisoa omilla jaloillaan tässä maailmassa tuntien, että tähän minä kuulun ja tässä minulla on täysi oikeus olla juuri tällaisena. Tiedän, että kaikilla puutarhani kasveilla on tuo taito hallussaan - kyky rakastaa itseään sellaisena kuin on ja olla läsnä joka hetki olemassa olosta nauttien.

Olen kirjoittanut tekstit 11.4.2010. Tunnen, että tänään ne ovat yhä enemmän totta.

Pikkulettejä matkamuistoksi Afrikasta

Sain mukaani mukavan matkamuiston: Pikkulettejä! Muutaman yön totuttelun jälkeen aloin viihtyä näiden kanssa oikein hyvin. Nyt toivon, että ne pysyisivät ikuisesti.

Aikaa tekemiseen kului lähes viisi tuntia, hinta oli 1500 dalasia. (100 dalasia = n. 2,50€).

Tulisia kukkatemppuja ja palmuviiniä

Makasutun metsässä kasvoi

 tuttu morning glory eli ilmeisesti päivänsini.

Opas näytti miten tuli muuttaa kukan

heleän vihreäksi - uusi juttu minulle.

Palmuviiniä saadaan

 tyrkkäämällä tyhjät muovipullot palmuun.

Palmuun kiipeäminen onnistuu hyvällä apuvälineellä.

Palmuviini puolestaan antaa lisää vauhtia kiipeilyyn.

Luvassa vielä kuvasarjaa

hiusteni letityksestä

ja vierailusta Ablien äidin luona.

Lintuja Makasutun jokikierroksella

 Opas viittoo tulemaan nopeasti

- Sari...

Pienen hetken lintu on vain minulle

sitten katoaa

Olemme Makasutun jokikierroksella kanootissa

Monta kaunista lintua lipuu ohi

vain muutama ikuistuu

Joskus palaan Makasutuun

ja pyydän hitaan jokikierroksen

Se saisi kestää koko päivän

Kierros pyhässä metsässä Makasutussa Gambiassa

Sukella kanssani Makasutun Pyhän metsän 

hiljaisuuteen, lämpöön ja ikiaikaiseen viisauteen

Kulje jokainen polku uteliaana ja hitaasti edeten

kuivien oksien rahistessa askeltesi alla

Ole läsnä ja tunne tuoksut

Anna äänien soida sydämessäsi

Kulje rauhassa 

Levähdä pieni hetki

katso ylös 

Odota lintuja

Ylitä silta

Ihmettele pieniä rapuja hiekassa

Laskeudu kanoottiin 

Ole kuin joki

poimi hymyysi 

lämmin tuulenvire

pehmoinen

Tule takaisin 

uudistuneena

Ikiaikaisen viisauden saattelemana

Makasutun metsän paviaanit

Toivon, että voisin näiden kuvien kautta välittää sen miltä tuntuu, kun kohtaa ison paviaanilauman metsässä. Onneksi opas ehti varoittaa, että paviaanit saattavat pelotella ihmisiä hyökkäämällä kohti. Kaksi urosta juoksi lujaa minua kohti, mutta oppaan ohjeet muistaen seisoin hievahtamatta paikallani. Paviaanit pysähtyivät eteeni parin metrin päähän. Siinä hetkessä en uskaltanut ottaa valokuvaa. Enimmäkseen paviaanit vaikuttivat oikein mukavilta. Oli hieno elämys nähdä paviaanit vapaana metsässä.