Olemme edelleen keskimmäisen hiekkapolun alkupäässä Runotalon pääpuutarhassa.
Hopeahärkkien seassa kukkivat keväisin krookukset. Sipulikasvien ihastuttava maailma on minulle hieman oudompi, joten etsin kirjahyllystä kirjan avukseni: Sipulit & mukulat keväästä syksyyn (Lena Månsson). Kirja tempaisi minut mukaansa kasviyhdistelmien ideointiin. Aivan mahtavia yhdistelmiä on neuvottu tässä kirjassa.
Kirjan mukaan krookuksien suvussa on runsaat 80 lajia. Olen tottunut ajattelemaan, että pienimmät ja aikaisimmat olisivat sahrameita ja isommat, myöhemmin kukkivat krookuksia, mutta ihan niin yksinkertaista se ei taida olla. Olen lopettanut kauan sitten muistiinpanot lajikkeista, joten nyt en tiedä varmasti mikä krookus härkkien seassa on. Kirjan kuvien perusteella arvaan, että nämä valkoiset olisivat Crocus biflorus lajia ja tarkka lajike jää nyt toistaiseksi kertomatta.
Kirjassa neuvotaan istuttamaan näitä aikaisia kukkijoita paikalle, jonka ohi kuljetaan useasti. Puutarhan perukoille kun ei pääse alkukeväällä näitä ihailemaan. Ihan oikeassa paikassa ovat Runotalon puutarhassa, kun ovat heti hiekkakäytävän alkupäässä tien reunassa.
Löysin kirjasta luvun maanpeitekasveista ja siinä mainittiin hopeahärkki. Hopehärkkimattoon sanotaan sopivan ruusunpunaiset ja siniset tai violetit kukat yhtä hyvin kuin syvän punaisetkin. Runotalon pääpuutarhassa yritän välttää keltaisia ja punaisia kukkia. Sininen ja violetti ovat erityisen tervetulleita tähän puutarhan osaan. Varmasti hopeisen seuraksi sopii hyvin juuri ruusunpunainen, kuvittelen sen olevan hempeän roosan sävyinen. En tiedä onko sellaisia krookuksia olemassa. Täytyy tutkia asiaa. Syysmyrkkyliljakin voisi sopia härkin seuraksi, kukkisi syksyllä, jos vain menestyy härkin kanssa vaatimattomassa kasvualustassa.
Nämä kuvat ovat kaikki nuppuvaiheesta. Etsin huomenna muutamia kukkivia krookuksia kuvakansioistani. Oikeastaan krookukset ovat ehkä kauniimpia nupussa ollessaan. Ainakin viehättävän salaperäisiä ja jotenkin mystisiä mielestäni.
Nainen, taisit juuri pelastaa minut erittäin tärkeän runon kuvitusongelmalta eli sain ahaa-elämyksen. Hyvän kestää käyttää uudestaankin: Olenhan jo kauan rakastanut tätä pisaraista krookussarjaasi...Näet sitten. Se ei ole tänään, sillä tänään vaihtui juuri runo, mutta uusi, pitkä, kaunis, tulossa ja sen nimi on Toukokuu kasvojesi takana, mutta se alkaa näin: Viimeinkin tuiskutti lunta, ja siitä pitäen olen kulkenut alituisessa lumisateessa...// Mutta runossa käydään läpi myös kevät ja päädytään kirsikoiden kypsymiseen...
VastaaPoistaAh, tämä kuvasarja on niin inspiroiva!
***
Teen keväällä kirjan maanpeitekasveista mm.
Minullekin punaiset ja etenkin keltaiset kukat ovat vaikeita. Unikoille on aikansa ja paikkansa, mutta isojen, punaisten unikkojen huuma kestää vain kaksi viikkoa.
Leena, kuulostaa hienolta. Itsekin juuri mietin, että olen käyttänyt tätä jo usein, mutta on tosiaan erityinen juuri noiden pisaroiden vuoksi.
VastaaPoistaWau - kirja maanpeitekasveista sinulta! Aivan ihanaa :)
Unikot tosiaan ovat mahtavia, mutta miksi niin usein tulee rankkasade juuri silloin kun ei pitäisi...voisikohan ne laittaa jonkun katoksen alle...
Kauniita kuvia ja mielenkiintoinen blogi.
VastaaPoistaTulen piipahtamaan uudelleen.
Tervetuloa vastavierailulle.
Krookukset ovat minusta kauniita, etenkin juuri siniset, valkoiset..
VastaaPoistajoskus tulen ainakin katsomaan sinun runotaloasi,kukkiasi, jos Pilkku voi tulla mukaan=)
ihaa Joulun odotusta sinulle ja perheellesi♥
Willa Tammisto, kiva että löysit tänne blogiini, poikkean kylässä, kiitos kutsusta.
VastaaPoistaHanne, minä rakastan jokaista koiraa, joten Pilkku on minun puolestani erittäin tervetullut. Vielä kun saisin oikean runotalon tuolta koottua taloksi, kun pötköttävät hirret rintarinnan vaan kasalla edelleen...puutarha kuitenkin elää jo vahvana - kyllä me varmasti vielä tapaamme, tunnen niin ja toivon kovin, että oikean runotalon tuvassa voisimme istua :)
Kiitos joulun toivotuksista, samoin toivon sinulle oikein hyvää joulun odotusta, enää viikko :)