lauantai 12. marraskuuta 2011

Onnenkierrätys Aforismi nro 22



Lapsena meillä kotona kasvoi tiikerinliljoja.
Houkuttelimme toisiamme nuuhkimaan kukkia
ja oli hauskaa, kun nenänpäät värjäytyivät oransseiksi.

Eikö minusta enää ole siihen hauskuuteen?
Pitäisiköhän sittenkin kokeilla...



3 kommenttia:

  1. Kyllä lapsenomaisuus aina kannattaa! Itsekin tänään sukulaisten luona käydessäni työnsin nenäni nuuhkimaan heidän pöydällään olleita kauniita ruusuja... :) Hyvältä tuoksuivat!

    VastaaPoista
  2. No, miltä lys tuoksui voitko kuvailla lapsuuden tuntemuksia ?

    Näin kuvaa katsoen Tiikerinlilja vaikuttaa pyhältä ja arvokkaalta kukalta joka elää aatelisena.

    Hauskuuden kosketus muuttuu hymyksi.

    VastaaPoista
  3. Kiki, niin minäkin olisin tehnyt ja teen aina kun saan tilaisuuden :)

    Liirum, tuoksua en lapsuudesta muista kuin ehkä kesän tuoksun, joka on sekoitus lämpöä, ruohoa, maata...Tuo kuvan lilja saattaa olla vähän eri kuin ihan oikea tiikerililja, mutta hyvin saman näköinen. Ehkä kuvaan ensi kesänä sen oikean tiikerililjan, joita minulla on kaksi pientä alkua. Mutta varmasti kaikki liljat ovat pyhiä kasveja ja niiden tuoksu huumaava kesäiltaisin. Hymyä :)

    VastaaPoista