sunnuntai 28. elokuuta 2011

Läsnäolon niittyseikkailu


Aurinko lämmittää,
heinäsirkat sirittävät,
tuoksuu syyskesälle




Niityn laidassa tervehtivät
 persoonalliset hapsutukat




Nauravaiset pikkuhapsuttimet




Pienet kullankeltaiset heteet
auringon lämmössä





Kameran linssin kautta
 löytyy uutta ulottuvuutta




Seitit tulevat näkyviksi
valon osuessa niihin




Hahtuvat kimaltelevat




Kauempana niityllä
on myrskyn kaatama mänty




Valon heijastuessa
käpy alkaa hohtaa




Kukintojen toistuvat muodot
rauhoittavat




Maisema on utuisen vihreä




Pehmeys vie mukanaan
jonnekin kaukaisuuteen
- olen hiljaa




Erilaisia hahtuvaisia




Voin tuntea keveyden
- olen kevyt




Matkalla takaisin tartun seittiin,
sen vahvuus hämmästyttää
- ihan kuin joku kuiskaisi
viivy vielä...

Eilen oli juuri sellainen loppukesän lämmin päivä, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Lapsena jokainen kesäpäivä oli ihana, lämmin ja kesti pitkään. Kun kuljen ulkona paljain jaloin pääsen lapsuuden kesätunnelmiin. Olo on huoleton ja kevyt.

Takapihalla sijaitsee kaksi vanhaa peltoa, jotka ovat alkaneet itsekseen muotoutua niityiksi. On mukava kiertää katsomassa miten luonto muuttuu vuodenaikojen vaihtuessa. Muutamassa viikossa kaikki on taas hieman erilaista.

Olen huomannut, että kameran kanssa kulkiessani löydän paljon enemmän. Aloittaessani kuvaamisen en löydä heti mitään kiinnostavaa, mutta kun katselen maailmaa rajatun linssinäkymän läpi alan nähdä toisin. Löydän yksityískohtia, valon heijastuksia ja uusia ulottuvuuksia.

3 kommenttia:

  1. Ihania, herkkiä yksityiskohtia, ulottuvuuksia oletkin löytänyt Sari.
    niin ihania ovat otoksesi=)

    VastaaPoista
  2. Hanne ja Tinttarus, kiitos teille ihanasta palautteesta, on niin mukavaa, että poikkeatte Runotalon puutarhassa.

    VastaaPoista