keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Olen valitettavan sokea


Kauneus



piilottelee




yllättävissä paikoissa



En aina huomaa sitä



en edes silmieni edessä



Kuljen kuin unessa



läpi ihmeellisten niittyjen



En aina huomaa hymyä



jota minulle toistuvasti tarjoillaan



En aina poimi tähtiä



jotka loistavat polkuni varrella



Olen valitettavan sokea



arjen kauneudelle



pienille ilmaisille ihmeille

4 kommenttia:

  1. Ihastuttava kuvasarja teksteineen. Nyt on luonto niin paljon kauneutta pullollaan, että sokeutuu niille arkisemmillekkin kauniille asioille.

    VastaaPoista
  2. Kaunista on arki näkeville silmille. Kaikki tuokin mikä ikkunastani nyt näkyy, taivas, pilvet, kerrostalojen seinät ja ikkunat, puut, auringossa kimaltavat ilmastointilaitteiden piiput. Olla läsnä ja huomata, onnistuu onneksi edes hetkittäin!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Kesäkukka :)

    Trina, minusta on hauskaa yrittää löytää jotain sellaista mitä ei yleensä huomaa tai pitää itsestäänselvyytenä. Kauneutta on tosiaan runsain mitoin nyt.

    Kiki, tunnut ymmärtävän hyvin mistä kauneudessa on kysymys. Luulenpa, että mitä useammin läsnäoloa harjoittelee niin sitä enemmän siitä tulee hyvä tapa :)

    VastaaPoista