Viikonlopun aikana tummat orvokit
löysivät itsensä sinkkisangosta.
Nyt tuvan portailla
tervehtivät myös
kaikkein rakkaimmat
puutarhatyökaluni.
Säästin heinätupsun
ja siirsin sen lammikon rannalle.
Ihan perusruohotupsu,
silti yllättävän sopiva paikkaansa.
Muistaakseni tämä on
kalliokielo tai lehtokielo.
Kaunokainen on eksynyt
juhannusruusujen juurelle.
Toteuttaisinko jokakesäisen unelmani.
Tahtoisin tuoksuvan oksan
työpöydälleni ilahduttamaan.
Ehkä huomenna kun lähden.
Vanha penkki odottaa.
Todiste
luonnonvaraisen
kasvin kauneudesta.
Rakastaen, luottaen,
että teen oikeita asioita
kunhan vain rakastan.
Aivan ihana postaus!
VastaaPoistaMukava ja kaunis kuvasarja teksteineen. Harmaantuvalla seinällä vanhat työkalut näyttävät hyviltä, arvokkailta.
VastaaPoistaOi mikä kielo! Minulla on lehto ja kallio, mutta ei tuota kaunotarta.
VastaaPoistaTuo vanha penkki puun juurella aivan julistaa pysähtymistä.
Kiki, kiitos sinulle palautteesta :)
VastaaPoistaLeenamarketta, minustakin työkaluni ovat nyt paljon kauniimmat kuin aiemmin. Ne löytyivät yleensä sangon pohjalta tai sitten olivat unohtuneina puutarhassa. Kiitos sinulle kommentistasi.
Leena, voikohan olla vielä jotain muitakin isoja kieloja? Tämä on putkahdellut milloin mistäkin ja on varmaankin jokin vanha lajike. Luulin, että olisi lehto tai kallio. Täytyy varmaan tutkia nettiä. Penkki minun olisi vielä saatava istumakelpoiseksi...nyt siinä ei voi oikeasti istua :)