Olen salaperäinen
Haltija Silmu
Asustan
Runotalon puutarhassa
sukulaisteni kanssa
Keväinen utuinen sade
on aivan ihanaa,
lähde mukaamme
En ihan tiedä
kurkistaisinko
sittenkään vielä
Eilisen kuihtuva muisto
viipyy yhä vierelläni
Oi, miten ihanaa
venytellä oikein kunnolla vihdoinkin
Minä otin tänä keväänä
niin muodikkaat
papiljottikiharat,
kunpa eivät kastuisi kovin
Ah, miten ihmeellinen
on kevään valoisuus
Heippa,
tunnistat minut
ensikerralla helposti,
nähdään taas!
Ihana kuvasarja! Ja runo, kukkien kieli, se kertoi kaiken!
VastaaPoistaBloggerin ongelmien vuoksi Mairen kommentti hävisi, mutta löysin sen sähköpostistani ja kopioin nyt tähän erikseen:
VastaaPoistaMaire: Ihana kuvasarja! Ja runo, kukkien kieli, se kertoi kaiken!
Kiitos sinulle Maire! Olin hieman surullinen kun luulin että tämä postaus katosi, onneksi palasi takaisin tänään.
Kuvien ja sanojen leikki on ihanaa! Luo mukaansa tempaavaa tunnelmaa.
VastaaPoistaMinullakin on ollut ongelmia blogini kanssa muutamana päivänä ja kommentteja on hävinnyt??
VastaaPoistaIhania herkkiä, kauniita kuvia ja sanoja..Kiitos tästä hetkestä..=)
Kiki, on nautinnollista antaa ensin kuvien syntyä flow-tyyliin ja sitten antaa vain tekstin virrata. Rentouttavaa :)
VastaaPoistaKiitos Hanne :)