Tuulen siivillä istuen liidän,
Olen poutapilvien laitamilla,
yksinäni keskenäni.
Olen näkymättömissä
tullakseni näkyväksi jälleen.
Löytäessäni itseni, oman sisimpäni
tunnistan sen välittömästi.
Tervehdin hymyllä,
hiljenen kiitollisena.
Tässä minä olen ollut koko ajan,
ihan tässä vierelläni.
Runotalo
Herkkä, ihana runo Sari..
VastaaPoista...olla näkymätön,
tulla näkyväksi..
luopua ja saada..
tyhjentää, jotta voi antaa tilaa uudelle..
Olen haastanut sinut kivaan leikkiin :
Mitä, missä, milloin....
löydät sen postauksesani..
Kiitos Hanne, nyt lähdenkin heti katsomaan, että mistä oikein on kysymys...
VastaaPoistaNiin kauniita runoja!
VastaaPoista